Tapaa teiniaikaiset ystäväsi ja voi hyvin

Jos muuttaa lukion jälkeen opiskelemaan satojen kilometrien päähän kotikylästä ja jää sille tielleen, niin yhteydenpito kouluaikaisiin ystäviinkin hiipuu. Tulee puolisoita, lapsia , työkiireitä ja ruuhkavuosia. Aika kuluu eikä enää tulee soitettua noin vain. Lähetetään joulukortteja ja nähdään niistä lasten syntymät, avioerot ja uudet liitot. Sitten nähdään kesälomalla kiireessä kotikylän kaupan edessä ja vannotaan pikaista tapaamista. Kerrotaan autossa puolisolle nuoruusmuistoja, mutta eihän se tunne ketään, eikä naura oikeassa kohdassa.

Kerran ryhdistäydytään ja päätetään tavata. Yllättävien elämäntilanteiden vuoksi sopiva aika löytyy kahden vuoden kuluttua.

IMG_3827

Vähän jännittää. Entä jos kaikki ovat muuttuneet aivan tuntemattomiksi? Entä jos kukaan ei pidä minusta? Olenko muuttunut liikaa tai liian vähän? Entä jos enää ei ole mitään puhuttavaa? Arkikiireessä tapaaminen tuntuu olevan edessä yhtäkkiä ja siinä ne sitten ovat, aivan samannäköisinä kuin 25 vuotta sitten yläasteen pihalla. Samanlainen hymy, sama ääni, sama nauru.

Kauan sitten opeteltiin yhdessä olemaan ihmisiä. Toisinaan ei osattu, vaan käyttäydyttiin kuin aivottomat niin toisiamme kuin muitakin kohtaan. Oltiin olevinamme paljon aikuisempia kuin oltiinkaan. Ymmärrettiin aivan kaikki rakkaudesta ja ihmissuhteista. Nyt huomataan ettei ymmärretä vieläkään.

Yksi on pysynyt yhdessä kouluaikaisen poikaystävänsä kanssa ja kasvattanut jo lapset aikuisiksi. Toinen on joutunut myrskyyn, vaikka piti olla tyyntä ja aurinkoista. Kolmas joutui aloittamaan alusta ja saa vielä nauttia leikki-ikäisen hoivaamisesta. Neljäs ajatteli olla vapaa ja elää vain itselleen, mutta päätyi rouvaksi ja suurperheen äidiksi.

Silti ollaan samoja. Sydämeen sattuu toisen suru ja tekisi mieli mennä vääntämään nenästä törppöjä exiä ja niiden nyxiä. Loukkaantuu verisesti toisen puolesta ja riemastuu villisti muiden onnesta ja onnistumisesta. Jos on kasvanut yhdessä, ei koskaan kasva kokonaan erilleen.

IMG_3828

Yö kääntyy aamuksi. Tähdet ovat kirkkaampia pohjoisen pimeällä taivaalla ja revontulet tavallinen juttu.

Mieli kuplii monta päivää. Esiin nousee unohdettuja asioita ja muistoja. Löytyy sellainen pala itsestä, jonka luuli kadottaneensa kauan sitten.