Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta

Sain kustantajalta ennakkokappaleen

Henry Marsh (s. 1950) on englantilainen aivokirurgi, joka on tehnut merkittävän uran paitsi kotimaassaan, myös vapaaehtoisena Ukrainassa. BBC on tuottanut hänen työstään Ukrainassa dokumentin The English Surgeon. Marshin elämäkerta Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta ilmestyi Ulla Lempisen suomentamana keväällä. Kirja ilmestyi englanniksi vuonna 2014 ja on kerännyt kiitosta siitä lähtien.

Aivokirurgia, aivot tai kirurgia ylipäätään ei ole aihe, josta tietäisin mitään, mutta silti rakastuin tähän kirjaan. Tiedän mikä on verisuoni, hermo ja valtimo ja se riittää. Marsh kuljettaa tavallisen tallaajan mukanaan ihmisaivoihin, elämään ja kuolemaan ja tekee sen niin, että lukija tuntee ymmärtävänsä, mistä on kysymys.

Kuvakaappaus. Lukunäyte kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Kirja koostuu luvuista, joissa on aina yksi muisto, yksi tarina ja ihminen uran varrelta. Ihmiset ovat merkittäviä, mutta suurempaa on Marshin pohdinta lääkäreiden vallasta ja vastuusta. Eettinen ajattelu kulkee läpi koko kirjan, ja ruoskii vimmalla rahan valtaa. Tässä kohteena on tietysti Brittien NHS, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Suomessa sairaaloiden henkilökunta joutuisi törmäämään työssään samanlaisiin älyttömyyksiin.

Kirjan kieli on keinuttavan pehmeää. Tuntuu, kuin makaisi englantilaisen puutarhan varjoissa mehiläisten suristessa kuuntelemassa viisaan miehen tarinoita teekuppi vierellä. Rankasta aiheesta ja mahdollisesti pahaa tekevistä leikkauskuvauksista huolimatta sielua hellivä teos, joka pakottaa jokaisen lukijan rakastamaan omia toimivia aivojaan.

 

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. S&S 2017

Kirjaa myy esim. AdLibris

Tankki täyteen Krapin kesäteatterissa

Olin kurahousuikäinen Tankki täyteen -sarjan tullessa televisiosta vuonna 1978.Lapsuusmuistoni Viléneistä ovat todennäköisesti joltakin uusintakierrokselta, mutta jo 90-luvulla me parikymppiset innostuimme siitä uudelleen. Sarjassa oli niin monta legendaarista kohtausta, että yllätyin kun tajusin kuinka vähän jaksoja oikeasti oli. Koko ensimmäinen tuotantokausi esitetään tänä kesänä Tuusulassa Krapin kesäteatterissa, ja vain pastori keskellä järveä puuttuu.

Keski-Uudenmaan Teatteri heilauttaa lavalle sellaisen legendan, jonka käpälöiminen saattaisi huudattaa montaa mielensäpahoittajaa, enkä ollut itsekään varma mitä odottaa. Voisiko Sanna Saarijärvi olla Emilia Vilèn? Eiköhän ikää pitäisi olla enemmän? Tai Juhana, eihän kukaan muu kuin Ilmari Saarelainen voi olla Juhana! Mirja Mäkimaa Inka Kallén Ullana? Entä, jos ne pilaavat sen ja ovat väärällä tavalla?

 

Eivät pilanneet vaan kunnioittivat alkuperäistä, mutta toivat samalla lisää kerroksia juuri sopivasti. En muista, milloin viimeksi olisin nauranut vedet silmissä ja pelännyt pissiväni housuuni, etenkään kun osaan sarjan aika hyvin ulkoa ja olen kuullut vitsit moneen kertaan.

Sanna Saarijärvi oli aivan oikea Emmi ja Jarkko Pajunen Sulo, joka ostaa, kun kerran halvalla saa. Ulla on napakka mutta lämmin ja sydämellinen niinkuin pitääkin ja Kalle Tahkolahti on tavoittanut tiukasti napanuorassa rimpuilevan Juhanan, joka joutuu muistuttamaan tansseihin lähtiessään äidilleen, ettei ole tämän 16-vuotias tytär vaan 36-vuotias aikuinen mies (jonka käytös ja asenne on kuitenkin 16-vuotiaan).

 

Kesän ensimmäiset esitykset olivat loppuunmyytyjä, mutta Tankki täyteen jatkaa Krapilla taas 25.7. ja jatkaa elokuun puoleen väliin. Jos lippu on vielä ostamatta, osta se nyt. Ne nimittäin loppuvat kesken. Krapilla katsomo on katettu, joten sateesta ei ole vaaraa. Väliaikatarjoilu aivan parasta!

kuva: Jussi Virkkumaa/KUT

Sain kutsuvierasliput, kiitos KUT!

Ensimmäinen kesätyökesä

Esikoiseni täytti tänä vuonna 16 ja ensimmäisen kerran haki tosissaan kesätöitä. Töiden hakeminen oli piinaavaa äidille, mutta kaksi haastattelua saldona oli loistava ja paljon odotettua parempi. 16-vuotiaita hakijoita on paljon, eivätkä nämä juuri peruskoulunsa päättäneet voi vielä työkokemuksellaan ja koulutuksellaan juurikaan erottautua.

Kun lapsi lähti työhaastatteluun, kävelin eteiseen perässä ja kalkatin supernopeudella välttämättömiä ohjeita, kuten että pitää sitten siellä kätellä ja katsoa silmiin.

-Hmph. Tiedän.

Sinne meni.

Olin mukanaelävänä ja rohkaisevana äitinä heti myös ovella vastassa haastattelusta palaavaa. Keksin noin kolmekymmentä kysymystä, esitin niistä ehkä kymmenen tärkeintä ja sain muutaman valaisevan vastauksen, kuten hmmhh, en muista, joo kai, ne sit soittaa.

Sitten ne toiset soittivat, että sinut on valittu, mutta ne toiset laittoivat myöhemmin meiliä, että sinut ON VALITTU. Siis ihana hämmästyttävä reipas lapseni sai kaksi kesätyötä. Molemmat olivat tietysti yhtäaikaa, joten vain toisen voi ottaa vastaan.

Aika mieletöntä.

Menin sitten seuraavaksi halkeamaan ylpeydestä.

Kunnes tajusin, että hän teki kaiken itse ja onnistui luultavasti kasvatuksesta ja ohjeistani huolimatta.

Entä jos töitä ei olisi tullut? No olisin ainakin antanut kieltoja ja hyviä ohjeita (eli rageillut) paljon enemmän valvomisesta ja pelaamisesta. Nyt kun on peruskoulu suoritettu, kesäduuni tehty ja opiskelupaikkakin taskussa, en yhtään viitsi naputtaa mistään, vaikka ehkä pitäisi.

Vai pitäisikö?

kuva: Pixabay

 

 

Nuori, sinä olet tähti

Hei sinä, joka sait lauantaina käteesi peruskoulun päättötodistuksen! Olet ehkä tyytyväinen todistukseen, tai saattaa vähän harmittaa, jos parempaankin olisi pystynyt. Ehkä yritit tosissasi, eikä se näy numeroissa?

Arvaa mitä?

Hienosti meni! Olet juuri suorittanut koko maailman mittakaavassakin erittäin laadukkaan koulun koko oppimäärän ja hallitset nyt taitoja ja tiedät asioita enemmän, kuin moni muu tällä koko pallolla. Osaat lukea ja kirjoittaa ja käyttää tietokonetta. Tiedät asioita historiasta, maantiedota, kemiasta, fysiikasta, tätä yhteiskunnasta, musiikista ja osaat tehdä ruokaa. Aika siistiä!

Olet kerännyt niin arvokkaan pohjan loppuelämällesi, ettet vielä arvaakaan. Nyt voit lähteä opiskelemaan jotakin sinua kiinnostavaa, vaikka lisää kieliä, matematiikkaa ja yleistietoa lukioon, tai tekniikkaa, tietokoneita, rakentamista, käsityötä, kokkausta tai hoivaa ja huolenpitoa ammattikouluun. Sinulle on tarjolla monta erinomaista vaihtoehtoa, eikä se haittaa, vaikka et olisi vielä aivan varma siitä, mitä haluat aikuisena tehdä.

Kaikesta opiskelusta on aina hyötyä. Vaikka ensimmäinen valinta ei sitten olisikaan se lopullinen, sinua autetaan koulussa eteenpäin löytämään tie unelma-ammattiisi. Alan vaihtaminenkaan ei ole noloa tai tyhmää, eihän kukaan voi teini-ikäisenä tietää, mitä erilaiset työt ja ammatit oikeasti ovat.  Kysy neuvoa aukuisilta! Puhu unelmistasi ääneen, sillä koskaan ei tiedä, mihin voi päästä  onnen ja sattuman työntämänä, jos on aktiivinen ja ahkera.

Joskus elämä pukkaa kiviä rattaisiin, mutta muista, että jos olet onnistunut saamaan päättötodisuksen yhdestä maailman parhaista kouluista, pystyt kyllä mihin vain. Jos joskus joku tarjoaa jotakin, mikä epäilyttää ja arveluttaa, älä tartu tarjoukseen vaan pohdi valintaasi. Sinulla on paljon oikeaa tietoa ja tiedät miten sitä saa lisää. Et usko kaikkeen maailman tarjoamaan hölynpölyyn enää. Teidän sukupolvenne on jo osoittanut olevansa edellistä raittiimpi ja savuttomampi, eli fiksumpi.

Nauti elämästäsi, tee siitä sellainen kuin haluat ja ole esimerkkinä muillekin. Teillä nuorilla on monella mittapuulla maailman hienoin maa kotinanne, ja teidän käsissänne on se, millainen sen tulevaisuus on. Te teette siitä vielä paremman ja me uskomme teihin.

kuvat Pixabay

 

 

 

Budapest -pitkä viikonloppu pienellä budjetilla

Päätimme kolmen ystäväni kanssa varata pitkän viikonlopun jostakin Euroopan kaupungista, kriteereinä kaikille neljälle sopiva aika, lentoyhteys Oulusta ilman ajanhukkaa, mukava sää ja hinta lentoineen ja yöpymisineen alle neljäsataa. Homma vaati tottuneeltakin omatoimimatkaajalta aika lailla naputtelua, mutta kun täydelliset lennot Budapestiin löytyivät, oli varma, että majoitus olisi se helpoin pala.

Napsautin auki Trivagon ja rajasin alueeksi keskustan, budjetin mukaisen hinnan, ja valitsin vain parhaat arvostelut saaneet hotellit. Jäljelle jäi muutama vaihtoehto, joista valitsimme sijainniltaan parhaan, ja jolla sattui olemaan vielä hyvä tarjous. Sijainti on kaupunkimatkoilla tärkeä, koska jos hotelli on kauempana, edestakaisin kulkemiseen kuluu turhaan aikaa.

Oulun jengi starttasi kotoaan aamuvarhaisella, minä hyppäsin mukaan Helsingistä, ja Budapestissä olimme jo ennen puoltapäivää. Lentokentältä pääsee edullisimmin ja oikeasti myös näppärimmin kaupunkiin julkisilla. Me varasimme kyydin hotellin kautta ja se oli virhe. Kentällä oli kyllä joku vastassa kuten pitikin, mutta hän vain ilmoitti että pitää odottaa ainakin puoli tuntia. Sen jälkeen saimme itse etsiä hänet uudelleen ja lähdimme sekalaisen ryhmän kanssa vaeltamaan parkkipaikalle jäätävään tuuleen. Erilaisia ja erikuntoisia autoja tuli ja meni, mutta mikään ei ollut meille. Viimein koliseva henkilöauto osoitettiin meille ja matka halki ruuhkaisen kaupungin muutenkin tunkkaiseen autoon tunkevassa vahvassa pakokaasussa alkoi. Kuljettaja ei ehtinyt viedä meitä hotelliin saakka, vaan jätti aika lähelle ja käski hypätä vauhdilla ulos. Vau. Ota siis taksi ennalta varaamatta, tai kulje julkisilla.

Hotellimme oli onneksi sitä mitä pitikin. La Prima Fashion Hotel sijaitsee loistavalla paikalla aivan keskustassa, parin korttelin päässä Tonavan rannalta. Hotelli on siisti ja mukava, ja henkilökunta todella ystävällistä. Saimme kaksi huonetta, joilla oli yhteinen eteinen, joten voimme pitää huoneiden ovat auki ja viettää aikaa kaikki yhdessä, mutta omassa rauhassa. Aamiainen hotellissa oli varsin runsas ja hyvä, vaikka kuohuviinin bongasimme vasta viimeisenä aamuna.

Ostimme julkisen liikenteen liput kolmeksi päiväksi. Lippuja saa suurempien metroasemien lipputoimistoista ja se maksoi 4150 forinttia eli reilut 10 euroa. Budapestin raitiovaunuista osa on huippumoderneja ja osa hauskoja museovaunuja, varsinkin linjalla kaksi, joka kulkee Tonavan rantaa upean Unescon maailmanperintökohteeksi valitun maiseman halki. Samalla lipulla olisi päässyt myös lentokentältä kaupunkiin, ja takaisin menimmekin ensin metrolla ensin kolmoslinjan pääteasemalle Kőbánya-Kispest ja sieltä bussilla 200E suoraan terminaalin eteen. Matka kestää kauemmin kuin taksilla, mutta varsinkin bussimatkalla pääsee näkemään töistä ja koulusta palaavia ihmisiä ja turistialueista poikkeavaa tavallista elämää. Julkisen liikenteen lipulla pääsee myös jokilaivaan, joten jos haluaa risteillä Tonavalla edullisesti, kannattaa ostaa eväät kaupasta ja hypätä kaupungin laivalinjan kyytiin. Julkisen liikenteen lippu ei oli voimassa laivalla sunnuntaisin.

 

Syöminen Budapestissä ei ole kovin kallista, mutta kävelykatu Vaci Utcan ravintolat ovat niistä kalleimmat, eivätkä välttämättä laadukkaimmat. Hyviä ravintoloita löytää sivukaduilta ja esimerkiksi Trip Advisorin vinkeistä. Vaikka emme olleet kaupungissa vilkkaimpana sesonkina, oli lauantai-iltana moni ravintola täynnä, joten pöytävarausta kannattaa harkita.

Sää ei meitä tällä kertaa suosinut, vaan viikonloppu oli Unkarin kylmin sataan vuoteen. Monissa paikoissa oli satanut lunta ja huhtikuinen vehreys tuntui oudolta, kun mittari kipusi hädin tuskin kymmeneen asteeseen ja jäätävä tuuli kalisutti hampaita. Yhden päivän vietimmekin lähes kokonaan valtavassa WestEnd -kauppakeskuksessa. Kauppoja on valtavasti ja tottuneinkin shoppaaja kaipaa välillä pientä taukoa. Shoppailijan paratiisi on myös kävelykatu Vaci Utca, jonka varrelta löytyvät suurimmat kaupat.

 

Budapestin parhaat näköalat avautuvat Gellért-vuorelta, jonne voi joko kiivetä tai ajaa bussilla. Julkisen liikenteen pikkubussi ajaa lähes ylös saakka. Reitit ja aikataulut ovat kaikilla pysäkeillä, mutta myös netissä, joten julkisilla seikkaileminen ei ollut hankalaa. Tosin matkaseurani suhtautui välillä ohjeisiini epäillen: ”Jos tämä kääntyy joen yli, ollaan aivan väärässä suunnassa”, ei ilmeisesti ole sopiva ilmaisu matkaoppaalle, mutta sopii omaan reissutyyliini. Ei haittaa jos välillä eksyy, koska sillä tavalla löytää aina jotain uutta ja hienoa.

Yöelämään emme juurikaan perehtyneet, mutta viini ja olut on halpaa ja alkoholia myydään joka kioskissa. Budapest on varmasti loistava bilekaupunki, mutta sopii hyvin myös rauhallisempaa irtiottoa kaipaavalle. Oluen ystävät pitivät paikallisia oluita hyvinä ja moni unkarilainen viini on aivan loistava. Nämä ovat myös ravintoloissa huomattavasti tuontijuomia edullisempia.