Onko harrastus etuoikeus?

Viikolla julkistettu Nuorisobarometri 2015 kertoi tylyn totuuden: joka kolmas nuori on joutunut luopumaan harrastuksen aloittamisesta rahapulan vuoksi ja joka kuudes on jättänyt tapaamatta ystäviään samasta syystä.

Ensimmäinen reaktio tästä eniten uutisoidusta tuloksesta oli suru ja harmi, koska harrastus tuo paljon hyvää mukanaan ja voi pelastaa sivuraiteilta. Mutta kolmannes? Mitä he olisivat tahtoneet harrastaa? Laskuvarjohyppyä, valokuvausta kalliilla kameralla, vuorikiipeilyä vai lumilautailua Alpeilla?  Ehkä vähän halvempaa, mutta kallista jääkiekkoa tai taitoluistelua? Vai jotakin tavallisempaa, johon ei vain ollut varaa, koska se 150 euron vuosimaksu on kaukana ulottumattomissa tai bussikorttiin ei ole varaa?

Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla oikeus harrastaa jotakin. Koulujen tilat ovat iltapäivisin noin kolmesta viiteen yleensä tyhjillään. Nuoria aikuisia voisi työllistää ohjaajiksi moneen lajiin tai toimintaan ja tehdä yhteistyötä paikallisten seurojen ja yhdistysten kanssa.

Joku teini saattaisi innostua tanssista, näyttelemisestä, koripallosta, salibandystä, nyrkkeilystä, bloggaamisesta, ohjelmoinnista, kirjapiiristä, kokkaamisesta, kirjoittajapiiristä, käsitöistä tai taiteesta, jos se olisi ilmaista tai halpaa. Koulun jälkeen saisi kupongilla välipalan ja läksyapua, lepohetken ja aikuisen seuraa. Sitten harrastettaisiin yhdessä ja mentäisiin kotiin, kun vanhemmatkin ovat sinne jo ehkä ehtineet. Toimintaa ei rajattaisi peruskoululaisille, vaan kaikki alaikäiset saisivat osallistua, vaikka koululla onkin tutkimuksen mukaan merkittävä rooli lapsen ja nuoren selviämisessä, jos kasvuolosuhteet ovat haastavat.

Osasta harrastuksia voisi suorittaa diplomin, jolla saisi lisäpisteitä yhteishaussa tai sen voisi liittää CV:een.

Vakava, pitkäkestoinen laiminlyönti voi vaurioittaa lapsen aivojen kehitystä. Toisaalta lapsi saattaa toipua traumoistaan erinomaisesti. Olen tavannut nuoria, jotka ovat selvinneet karmeasta lapsuudestaan yhden turvallisen ihmisen ansiosta. Heillä on ollut kummitäti, setä tai terapeutti, joka on seissyt majakkana myrskyissä. -Jari Sinkkonen- Kodin Kuvalehti 9/15

 

nuorisobarometri_2015

 

 

2 thoughts on “Onko harrastus etuoikeus?

  1. Loistoidea! Näin sais perhekin enemmän yhteistä kotiaikaa kun ei tarvisisi illalla lähteä kuskaamaan harrastuksiin ja odottaa oven takana kun lapsi harrastaa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *