Juu en tuu mukaan

IMG_2058

 

Ensin on selvittävä niistä vuosista, jolloin ei voi piipahtaa edes vessassa, postilaatikolla tai pyykkinarulla yksin. Lapsi kainalossa laitan ruuan, syön sen ja siivoan jäljet. Yöllä kuuntelen hengittääkö se, ruokin ja otan viereen nukkumaan.

Vähitellen pieni irtoaa iholta ja ottaa omaa tilaa. Menee toiseen huoneeseen, muuttaa omaan sänkyyn, syö itse ja aloittaa kerhon. Yhtenä päivänä tahtoo mennä itse kaverin luo.

Ehkä kuusivuotiaana hän on mielestään iso ja itsenäistynyt, ja tahtoo jäädä aivan yksin kotiin. Ensin vartti, sitten kauppareissu ja hyvin menee. Moni pieni koululainen joutuu olemaan aamulla tai iltapäivällä yksin kotona, vaikka ei tahtoisikaan. Lapset pärjäävät kyllä, ja tässä yhteiskunnassa sen on riitettävä.

Mutta sillä aikaa kun siivoan keittiön, pesen pyykkiä, käyn kaupassa ja töissä, hän kasvaa yläkoululaiseksi ja katsoo minua alaspäin. Kun loma viimein on alkamassa ja alan puhua pakkaamisesta, hän sanoo ettei tahtoisi lähteä mukaan.

Ei vaikka pysähdytään ostamaan jäätelöä, pelataan korttia myöhään ja saa uida vaikka joka päivä. Yksin kotona olisi kiinnostavampaa ja hän osaa laittaa ruokaakin itse.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mykistyn hetkeksi. Sitten torppaan idean epäröimättä. Sehän on vaarallista! Joku saa aina tietää ja bileväki rynnistää kohteeseen kassit kilisten ja huumeita taskut täynnä. Aina tuli kutsumatonta jengiä silloinkin kun minä olin nuori, eikä ollut edes sosiaalista mediaa tai kännyköitä.

Mutta onko se ainoa syy? Pelko käty-bileistä tai muusta teinejä kiinnostavasta, mutta aikuisten mielestä vaarallisesta tai ainakin paheksuttavasta toiminnasta? Lapsihan on fiksu ja järkevä, eikä järjestäisi mitään, ehkä. Mutta vaikka on kuinka järkevä, aivojen kehitys on kesken ja täynnä tietyömaita, eikä niissä ole vielä kaikkia tarpeellisia toimintoja, kuten hetkellisten impulssien tehokasta ja järkiperäistä torjuntaa.

Mitä muuta voisi tapahtua? Hän valvoisi koko yön ja pelaisi. No ei kovin vaarallista. Mutta minulle tulee ikävä. Kyllä! Kamalaa. Koko loma menee pilalle kun ihana lapseni ei ole mukana.

Olenko siis pelkästään itsekäs, kun en anna jäädä yksin kotiin? Mielestäni en ole. Vaikka tahtoa ja kykyä yksin olemiseen jo olisi, ei perheen kanssa lomailu ole huonompi vaihtoehto. Ja se turvattomuus tai yksinäisyys voi iskeä keskellä yötä kovimpaankin jätkään, vaikka ei uskoisi.

Enkä ole unohtanut, kuinka kerran 16-vuotias oppilaani, kulmien kovin kundi, huokaisi, että olispa ihanaa, kun ei sais koskaan jäädä yksin himaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *