Ensimmäinen kesätyökesä

Esikoiseni täytti tänä vuonna 16 ja ensimmäisen kerran haki tosissaan kesätöitä. Töiden hakeminen oli piinaavaa äidille, mutta kaksi haastattelua saldona oli loistava ja paljon odotettua parempi. 16-vuotiaita hakijoita on paljon, eivätkä nämä juuri peruskoulunsa päättäneet voi vielä työkokemuksellaan ja koulutuksellaan juurikaan erottautua.

Kun lapsi lähti työhaastatteluun, kävelin eteiseen perässä ja kalkatin supernopeudella välttämättömiä ohjeita, kuten että pitää sitten siellä kätellä ja katsoa silmiin.

-Hmph. Tiedän.

Sinne meni.

Olin mukanaelävänä ja rohkaisevana äitinä heti myös ovella vastassa haastattelusta palaavaa. Keksin noin kolmekymmentä kysymystä, esitin niistä ehkä kymmenen tärkeintä ja sain muutaman valaisevan vastauksen, kuten hmmhh, en muista, joo kai, ne sit soittaa.

Sitten ne toiset soittivat, että sinut on valittu, mutta ne toiset laittoivat myöhemmin meiliä, että sinut ON VALITTU. Siis ihana hämmästyttävä reipas lapseni sai kaksi kesätyötä. Molemmat olivat tietysti yhtäaikaa, joten vain toisen voi ottaa vastaan.

Aika mieletöntä.

Menin sitten seuraavaksi halkeamaan ylpeydestä.

Kunnes tajusin, että hän teki kaiken itse ja onnistui luultavasti kasvatuksesta ja ohjeistani huolimatta.

Entä jos töitä ei olisi tullut? No olisin ainakin antanut kieltoja ja hyviä ohjeita (eli rageillut) paljon enemmän valvomisesta ja pelaamisesta. Nyt kun on peruskoulu suoritettu, kesäduuni tehty ja opiskelupaikkakin taskussa, en yhtään viitsi naputtaa mistään, vaikka ehkä pitäisi.

Vai pitäisikö?

kuva: Pixabay

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *