Elämää teinin kanssa by Hanne & Päivi

Aaaaah, XZ ja BMW sentään! Olen kieriskellyt naurusta täällä työpöytäni alla, joten RIP tukka! Käykää kuuntelemassa Valeäidin nauhoitusten kolmas jakso, jossa Nakit ja mutsi -blogin Päivi avautuu arjesta murrosikäisen äitinä, ja kertoo (kuvitteellisia!) esimerkkejä ja ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin, joita saattaa teiniperheessä esiintyä.

Tämä on muuten sarjan kolmas jakso, ekassa Mamma rimpuilee -Laura oli juttelemassa siitä, miksi äiti on äidille susi ja toisessa Salamatkustaja -blogin Satu Rämö puhui rahasta. Suoraan. Molemmat voi kuunnella myös tuolta Soundcloudista tai vaikka iTunesista.

 

Instagram lapsille?

 

Pitäisikö lapsen saada oma Instagram-tili? Minkä ikäisenä? Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Näitä kysymyksiä olen pohtinut jo kaikkien neljän lapsen kanssa ja varmasti ainakin yhtä monen ystävän. Tässä teillekin muutama huomio Instagramista ja lapsista.

Mikä on Instagram?

Ei ole yhtään noloa tunnustaa, ettei käytä Instagramia, tai lyhyemmin vain Instaa. Ilman sitä pärjää oikein hyvin, mutta varsin viihdyttävä se on, ja jos pitää valokuvaamisesta tai vaikka puutarhanhoidosta, se voi olla oiekin hyödyllinenkin.

Instagram on älypuhelimeen asennettava sovellus, jolla voi jakaa ottamiaan kuvia tuttujen ja vaikka tuntemattomienkin kanssa. Sieltä voi myös etsiä muiden ottamia kuvia jostakin tietystä asiasta tai henkilöstä: esimerkiksi tulevasta lomakohteesta tai jostakin kasvista.

Sometoimisto Kuulu on koonnut blogiinsa todella hyvän oppaan Instagramin käyttööön. Jos Insta ei ole tuttu, eikä lähipiiristä löydy opastajaa, käy lukemassa sieltä.

Miksi lapsella pitäisi olla Instagram?

Jos kysyt tätä lapseltasi, hän vastaa todennäköisesti, että koska kavereillakin on. Minun mielestäni lapsi pärjää hienosti ilman sitäkin, mutta se on yksi mukavimmista sovelluksista, joita lapsesi puhelimeen voit asentaa. Instagramin käyttäjä oppii ottamaan valokuvia ja muokkaamaan niitä. Siinä pitää myös kirjoittaa ja samalla harjoitella nettietiketin mukaista kanssakäymistä. Sitä on myös aikuisen helppo valvoa, toisin kuin muutamaa muuta lasten ja nuorten suosimaa somekanavaa.

Instagramin ikäraja on 13, joten lapsellasi ei oikeastaan voi olla omaa tiliä ennen tätä, mutta voit rekisteröidä tilin itsellesi ja antaa sen lapsen käyttöön. Silloin se on myös sinun vastuullasi, niinkuin tietysti muutenkin.

Muistilista vanhemmalle

Tiedätkö, onko lapsellasi puhelimessaan Instagram? Jos et ole varma, kysy tai katso onko näytöllä vasemmalla näkyvä logo.

Tarkistakaa yhdessä asetuksista, että lapsen tilin paikkamerkintä on pois päältä. Muuten jokaiseen lapsen jakamaan kuvaan tallentuu hänen sijaintinsa.

Sopikaa yhdessä, onko tili avoin vai suljettu. Avoimen tilin kuvia pääsee katsomaan kuka tahansa, joten sen kanssa täytyy olla tarkka. Suljetun tilin kuvia pääsevät näkemään vain hyväksytyt seuraajat. Avointa tiliä voi alkaa seurata kuka vain, mutta suljettua tiliä seuratakseen täytyy tilin omistajan hyväksyä seuraaja.

Kerro, että koskaan ei saa hyväksyä seuraajaksi henkilöä tai tiliä jota ei tunne.

Viestiominaisuutta ei tarvitse eikä kannata lasten käyttää, sitä varten parempi on tekstiviesti tai WhatsApp.

Sopikaa saako jakaa vain kuvia, vai myös videoita ja mitä niissä saa olla. Esimerkiksi kaverin kuvaa ei saa jakaa ilman lupaa, tai oikeastaan ilman kaverin vanhempien lupaa, joten ehkä ei kannata jakaa niitä ollenkaan.

Yksityisviestilläkään ei koskaan saa antaa puhelinnumeroaan tai osoitettaan. Ne eivät myöskään saa näkyä profiilissa tai niitä ei voi laittaa kommenttiin.

Avoin vai suljettu tili?

Suljetun tilin ainoa harmi on ollut se, ettei sillä voi osallistua yritysten kilpailuihin. Sen vuoksi tiliä ei kannata avata, vaan voi tehdä toisen, jota käyttää vain kisoihin osallistumiseen. Kahden tilin järjestelmä vaatii kuitenkin sen verran hallintaa ja huolellisuutta, etten suosittele sitä alakoululaisille. Yläkoululaisilla alkaa olla jo kaksi tiliä muutenkin: toinen äidin ja mummon silmille sopiville kuville, toinen vain kavereille.

Suljettu tili on turvallinen, koska kukaan vieras ei silloin näe kuvia. Jos kuitenkin olette tarkasti sopineet, millaisia kuvia voi jakaa, voi tili olla avoinkin. Silloin myös kaverit löytävät sen helpommin. Voi sopia esimerkiksi, että tilillä saa olla kuvia kasveista, luonnosta ja vaikka lemmikistä, mutta ei ihmisistä.

Tili myös aikuiselle

Jos lapsella on käytössään Instagram, sinullakin pitää olla, jotta voit seurata mitä lapsesi siellä tekee ja opit ymmärtämään sen viehätyksen ja vaarat syvällisemmin. Alakoululaistenkin kesken voi joku innostua jakamaan sopimatonta sisältöä, joten suosittelen vilkaisemaan säännöllisesti mitä lapsesi seuraamat tyypit siellä tekevät.

Mitä alakoululaiset siellä tekevät?

Jakavat kuvia lemmikkieläimistään, huulirasvoistaan, kauniista maisemista, kivannäköisistä kivistä, tapahtumista, ruuasta… ihan niinkuin aikuisetkin. He myös seuraavat idoliensa Insta-tilejä ja ihastelevat kavereidensa kuvia. He harjoittelevat käyttämään hashtagejä ja kirjoittamaan sopivan lyhyttä tekstiä. He myös oppivat olemaan ystävällisiä toisilleen, kun joku siinä opastaa. Hyvin pieni osa lasteni kavereista on koskaan kommentoinut kuviin Hyi! tai Ruma! ja nekin yleensä on selitetty nopeasti vitsiksi. Toiset käyttävät myös komentavat nopeasti huonosti käyttäytyvää ja siksi kommenttikentät täyttyvät lähinnä Ihana! Kiva! ja Magee! teksteistä ja sydämistä.

Alakoululaiset myös saattavat etsiä uusia seurattavia, tai mahdollisia sopivia tyttö- ja poikaystäviä. Kyllä, jopa 10-vuotiaat, joten varaudu keskustelemaan aiheesta. Seurata saa, mutta muu yhteydenpito muihin kuin tuttuihin on tuskin tarpeellista, tai jos on, niin yhdessä vanhemman kanssa. Jos joku tuntematon, lapsikin,  yrittää ottaa yhteyttä, pitää asiasta kertoa vanhemmille, koska kaikki eivät ole rehellisiä ja kivannäköisen tytön sijaan juttukaveri voikin olla aikuinen mies.

Jos joku jäi mietityttämään tai unohdin jotakin, vinkkaa kommenteissa!

Tätä ne nyt pelaa: PewDiePie’s Tuber Simulator

tubersimulator

 

Ei enää Pokemoneja, vaan nyt kaikilla on tubettajaleikki kännykässä. PewDiePie (piudipai) on se the tubetähti, jolla on melkein 50 000 000 tilaajaa. Niin, 50 miljoonaa. Hänen uusi mobiilipelinsä PewDiePie’s Tuber Simulator on nyt se, jota teinit ja lapset naputtavat kännyköillään.

Pelin tarkoituksena on olla tubettaja ja kerätä videoilleen mahdollisimman monta näyttökertaa. Oikeasti ei tehdä videoita, vaan valitaan valmiista kategorioista. Aluksi videoiden tekeminen on nopeampaa ja hidastuu pelin edetessä. Näyttökerroilla voi ”ostaa” erilaisia tavaroita, joita keräämällä saa noustua leveliltä toiselle. Tavarat ovat esim. julisteita, lemmikkejä ja muita, joita voi laittaa huoneensa koristeeksi. Mitä kalliimpi tavara, sitä enemmän etenee. Pelissä on myös pikkupeli Bugle, jota pelaamalla voi saada hilloa useammin.

Matkan varrella saa erikoisvaatteita tyypilleen, niitä ja monia muita asioita voi ostaa joko oikealla rahalla, tai hillolla, jota saa ilmaiseksi muutaman kerran viikossa. Pelissä on myös pikkupeli Bugle, jota pelaamalla voi saada hilloa useammin.

Pelissä voi lisätä muista käyttäjistä itselleen kavereita, joiden huoneita pääsee katsomaan. Mitä useampi lisää sinut eli alkaa seurata sinua, sitä enemmän saat lahjoja. Monet suositut tubettajat pelaavat myös peliä, ja heillä on tietysti paljon seuraajia ja he saavat valtavasti lahjoja. Tavallaiselle pelaajalle seuraajien haaliminen on vaikeampaa.

Oikeaa rahaa käyttääkseen pelaajalla pitää olla apple- tai android-tili, johon on kytketty luottokortti

-Pelissä hauskinta on oman huoneen tekeminen tosi hassuksi, tai että saisi kaikki hienot tavarat omaan huoneeseen, kertoo 13-vuotias pelaaja VeryRealDRGames, jonka avulla tämä juttu syntyi.

alku

 

Oh no! PokemonGO!

 

 

Milloin viimeksi koko maailma sekosi jostakin näin? Katsokaa nyt näitä:

 

Meidän teinit alkoivat suhista Pokemoneista reissussa ja vaativat nettiä kännykkään. Pian ravintolan edessä näytti pomppivan Pokemon. Ensimmäinen oli kiinni ja lisää löytyi. Samaan aikaan Pokemonit ilmestyivät myös FB-päivityksiin. Joku etsi itselleen kaveria Poke-jahtiin, toinen kyselin vinkkejä pelin lataamiseen. Kotona pienin veljes hermostui, kun peli ei alkanut heti toimia hänen puhelimessaan ja päätti siltä istumalta sijoittaa kaikki säästönsä uuteen puhelimeen. Vanhakin onneksi lähti toimimaan, kun kaatuilevat serverit saatiin taas kerran ylös. Koko poikajoukko kavereineen on viilettänyt nyt monta päivää pitkin kylää otusten perässä, ja koirakin pääsee pitkille lenkeille.

 

IMG_5404

Mutta mikä PokemonGo? Pokemonithan olivat in joskus esikoisen päiväkotivuosina? Oli kortteja ja palloja ja vhs-kasetteja, ja jokaisella isommalla ipanalla päiväkotiuskotava Pokemon-collegeasu. Miksi ne tulivat takaisin?

Nintendolta on odotettu mobiilipeliä kauan. Konsolivalmistaja yski aikansa, mutta PokemonGO täytti varmasti odotukset, onhan yhtiön pörssikurssi noussut pelin julkaisun jälkeen kymmeniä prosentteja. Pokemonien 20-vuotisjuhla on tänä vuonna, ja Pokemoneista ovat nyt innostuneet lasten ja nuorten lisäksi myös ne vuosituhannenvaihteen fanit, jotka ovat jo yli kolmekymppisiä.

Pelissä kerätään Pokemoneja (niinkuin ennenkin), mutta todellisuudesta. Peli käyttää paikkatietoja ja kännykän kameraa, ja laskee myös askeleet, joten käveleminen kannattaa. Pokemoneja on kaikkialla, mutta erityisen paljon paikoissa, joissa on myös paljon ihmisiä. Pokemon napataan heittämällä Poke-pallo sitä kohti. Pokepisteillä voi kerätä bonuksia ja pokesaleilla kisata toisia vastaan.

 

 

IMG_5408

 

Pelin voi ladata ilmaiseksi, mutta siinä voi oikealla rahalla ostaa pelikokemusta parantavia ominaisuuksia, esim. palloja ja houkuttimia voi hankkia rahalla, jos niitä ei ole saanut kerättyä tarpeeksi. Osto-ominaisuuden voi myös sulkea, jotta vahingossakaan ei käytä rahaa pelaamiseen.

IMG_5405

 

Peli on nostanut kohua ”vaarallisuudellaan” koska näyttöön tuijottavat seikkailijat törttöilevät autojen eteen ja pitkin pusikoita. Pokemoneja on myös paikoissa, joissa pelaaminen tuntuu sopimattomalta, kuten hautausmailla, ja niitä on pyydetty jo poistamaan. Pokemon voi olla myös vaarallisessa paikassa, kuten junaradalla tai moottoritiellä, mutta sen voi napata aika kaukaa, eikä ole aivan pakko mennä auton tai junan alle. Järjen käyttö on siis paitsi suotavaa myös sallittua.

 

IMG_5403

 

Pokemoneja etsivät saavat nyt liikuntaa, mutta entä me muut? Lataamme pelin puheelimeen ja lähdemme lasten mukaan jahtiin? Vai voisiko joku tehdä meille oman pelin, josta voisi löytää esimerkiksi alekoodeja, matkalippuja, lahjakortteja ja aina tuhannen kilometrin jälkeen saisi uudet lenkkarit? Tai käsilaukun?

Peliaika perkele

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aihe, johon palaamme aina samanikäisten poikien äitien kanssa. Peliaika. Joka kodissa se aiheuttaa erimielisyyttä. Olen selvinnyt aika kauan rajoittamatta, kun määrät ovat pysyneet kohtuullisina muutenkin, mutta ei enää.

Kuulun siihen äitikuntaan, jonka mielestä ruutuajan rajoittaminen kahteen tuntiin päivässä on vähän sama kuin naulaisi puulelut kiinni lattiaan, koska maailma muuttuu ja asiat hoituvat verkossa. Jotta lapsi ja nuori pärjää, hänen on hyvä oppia käyttämään niin palveluita kuin sosiaalista mediaakin sujuvasti, eikä haittaa ole taidosta asentaa uusia ohjelmia tai pitää perheen langaton verkko toimivana ja turvallisena.

Mutta peliajasta meillä riidellään. Se on eri asia kuin ruutuaika. Pelaaminen on ihan ok. On hieno huomata kuinka kielitaito on kehittynyt ja kuinka sujuvasti he kommunikoivat ja vaihtavat kieltä, mutta jos annan heidän pelata rajoittamatta, he katoavat pelimaailmaan ja unohtavat kaiken muun. Harrastus ei enää kiinnosta, ulos ei jaksa mennä, läksyt jäävät tekemättä ja kokeisiin lukematta.

Ensin yritetään muutaman kerran keskustella asiallisesti, mutta muutosta ei tapahdu. Toinen kerta korottaa nuorisolaisten ääniä ja pyörittää silmiä, mutta edelleenkään mitään ei tapahdu. Kolmannella kerralla minä keskustelen yksin ja he eivät ole kuulevinaan.

Sitten en enää keskustele, vaan kiellän kokonaan viikoksi.

Yllättäen he ovat ihan rauhallisia, viihtyvät enemmän muun perheen kanssa ja hoitavat koulunsa hienosti. Viikko sujuu hyvin ja minä olen tyytyväinen. Viikon jälkeen toinen palaa koneelleen, mutta toinen ei enää, on muutakin tekemistä.

Rajoitetaanko siis aikoja, tunti tai kaksi päivässä, mutta ei joka päivä? Toivotonta. Kuka vahtii kellon kanssa teinin huoneessa, kun on muutakin elämää? Kuka tietää kauanko hän on pelannut, ennen kuin kukaan ehti kotiin? Kun aika on ehkä loppunut, sitä venytetään erilaisilla selityksillä ja pinna kirskuu.

Mitä tehdä?

Viikko online, kolme offline? Netti poikki aina kun aikuinen ei ole kotona?

 

morning-1092771_640