Tankki täyteen Krapin kesäteatterissa

Olin kurahousuikäinen Tankki täyteen -sarjan tullessa televisiosta vuonna 1978.Lapsuusmuistoni Viléneistä ovat todennäköisesti joltakin uusintakierrokselta, mutta jo 90-luvulla me parikymppiset innostuimme siitä uudelleen. Sarjassa oli niin monta legendaarista kohtausta, että yllätyin kun tajusin kuinka vähän jaksoja oikeasti oli. Koko ensimmäinen tuotantokausi esitetään tänä kesänä Tuusulassa Krapin kesäteatterissa, ja vain pastori keskellä järveä puuttuu.

Keski-Uudenmaan Teatteri heilauttaa lavalle sellaisen legendan, jonka käpälöiminen saattaisi huudattaa montaa mielensäpahoittajaa, enkä ollut itsekään varma mitä odottaa. Voisiko Sanna Saarijärvi olla Emilia Vilèn? Eiköhän ikää pitäisi olla enemmän? Tai Juhana, eihän kukaan muu kuin Ilmari Saarelainen voi olla Juhana! Mirja Mäkimaa Inka Kallén Ullana? Entä, jos ne pilaavat sen ja ovat väärällä tavalla?

 

Eivät pilanneet vaan kunnioittivat alkuperäistä, mutta toivat samalla lisää kerroksia juuri sopivasti. En muista, milloin viimeksi olisin nauranut vedet silmissä ja pelännyt pissiväni housuuni, etenkään kun osaan sarjan aika hyvin ulkoa ja olen kuullut vitsit moneen kertaan.

Sanna Saarijärvi oli aivan oikea Emmi ja Jarkko Pajunen Sulo, joka ostaa, kun kerran halvalla saa. Ulla on napakka mutta lämmin ja sydämellinen niinkuin pitääkin ja Kalle Tahkolahti on tavoittanut tiukasti napanuorassa rimpuilevan Juhanan, joka joutuu muistuttamaan tansseihin lähtiessään äidilleen, ettei ole tämän 16-vuotias tytär vaan 36-vuotias aikuinen mies (jonka käytös ja asenne on kuitenkin 16-vuotiaan).

 

Kesän ensimmäiset esitykset olivat loppuunmyytyjä, mutta Tankki täyteen jatkaa Krapilla taas 25.7. ja jatkaa elokuun puoleen väliin. Jos lippu on vielä ostamatta, osta se nyt. Ne nimittäin loppuvat kesken. Krapilla katsomo on katettu, joten sateesta ei ole vaaraa. Väliaikatarjoilu aivan parasta!

kuva: Jussi Virkkumaa/KUT

Sain kutsuvierasliput, kiitos KUT!

Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

Tuusulan Krapin pellolle on noussut paja, jossa pääsee kokemaan monenlaista kulttuuritoimintaa. Krapin Pajassa järjestetään keikkoja ja konsertteja, teatteria ja kursseja, mutta myös häitä ja muita juhlia.

Pääsin tutustumaan Krapin Pajaan Keski-Uudenmaan bloggaajien eli kublolaisten mukana. Odotin varmaan jotain pienempää, mutta pelmahdin sisään Tuusulan Tavastialle ja tunsin olevani heti kotonani. Ihana paikka, ihanaa ohjelmaa ja ruokaa ja viiniä. Täydellistä!

Pajan pöydät ovat paikallisten taitelijoiden maalaamia ja tunnelma on tumma ja klubimainen, mutta tuoksu raikas. Tuore puu ja maalaisilma saavat haaveilemaan kesäöisin pitkään jatkuvista bileistä, hyvästä tunnelmasta, live-musiikista ja juhlaväen naurusta.

Heräävätkö Tuusulanjärven rantakivet kääntämään kylkeään, jos pääkaupunkiseudun kulttuuriväki alkaa vaeltaa kesäisin sen rannoille juhlimaan ja nauttimaan elämästä? Nyt se on mahdollista ja toivottavasti niin käykin, kulkuyhteyden tänne kauas maaseudulle löytyvät Pajan kotisivuilta, josta pääsee tutkimaan myös tulevaa ohjelmaa. Vieressä on kuuluista kesäteatteri, ruokaa ja yösijakin löytyy vierestä.

Ja ehkä kerran kesäyönä, kun soi ruislinnun laulu korvissani ja tähkäpäiden yllä täysi kuu loistaa, niin Tuusulanjärvellä jossain Eino yksin soutelee yössä ja laulelee hiljakseen tyytyväisenä siitä, että laulu on palannut rannoille.

 

Kesäteatterissa: Jäniksen vuosi

Krapin kesäteatterissa Tuusulanjärven rannalla voi nähdä tänä kesänä klassikon Jäniksen vuosi. Pääosassa on mainio Juha Veijonen, joka sopii loistavasti Vatasen rooliin.

Jäniksen vuosi on Arto Paasilinnan klassikko, jonka Kristian Smeds, Sami Keski-Vähälä ja Esa Leskinen ovat dramatisoineet näyttämölle.

Vatanen on työhönsä uupunut masennuslääkkeitä popsiva asuntovelkainen  mies, joka kärsii yt-kierteessä ja lopulta joutuu lähtemään työhyvinvointia etsimään konsulttijohtoisesti. Silloin kuppi kaatuu ja Vatanen jättää arjen taakseen. Nykykielellä ehkä tavallaan leppoistaa. Mutta rajummin.

Vatanen tapaa Jäniksen, josta tulee hänen ystävänsä ja johtotähtensä matkalla uuteen elämään.

Hauska ja hurmaava, saa nauraa itsensä kipeäksi, mutta myös pohtia elämän tarkoitusta. Täydellistä kesäteatteria siis!

Krapissa on katettu katsomo, joten sade ei haittaa, miljöö ja tarjoilu aivan huippuluokkaa.

 

kuva: KUT

 

PS. Tilaa etukäteen väliajalle piknik-kassi tai nauti herkullinen Krapihovin Kesä-Buffet ennen tai jälkeen esityksen. Tästä näet Krapihovin valmiit teatteripaketit.

Väliaikatarjoilujen tiedustelut ja tilaukset: myyntipalvelu ark. 9-16.30
puh 09-2748 4242 / myynti@krapi.fi / varauslomake

 

kirja & teatteri: Rambo

Rambo_A3Nadja Sumasen nuortenkirja Rambo palkittiin vuoden 2015 Finlandia Juniorilla. Elina Kilkku dramatisoi ja ohjasi tarinan myös Kansallisteatterin Omapohjan lavalle yhdessä Kallion lukion opiskelijaryhmän kanssa.

Rambo on 14-vuotias, ehkä adhd-poika, jolle sekä koulu että kaverisuhteet ovat vaikeita. Rambon äiti sairastaa vakavaa masennusta ja isäpuoli on sohvalla, paitsi öisin, kun katoaa joihinkin hommiin.

Kesälomalla Rambo pääsee isäpuolen vanhempien luo kesämökille, eikä kukaan ole kesän jälkeen aivan ennallaan.

Riipaisevaa nuoruutta, tummia ja vahvoja tunteita, salaisuuksia ja rakkautta.

Kävin katsomassa Rambon 12-vuotiaan poikani kanssa. Pieni ja tunnelmallinen Omapohja oli mainio paikka esittää Rambo, nuoret lukiolaiset mielettömän hurmaavia niin bändissä kuin lavallakin ja koko näytelmä alun hitauden jälkeen erittäin hieno.

Poika on puhunut myöhemmin Rambosta usein ja tahtoi heti saada kirjan luettavakseen. Yleensä hän viihtyy lukuhommia paremmin Tubessa tai pelimaailmassa ja -kentillä, joten mokoman hömpötyksen sijaan kulttuuria tuputtavana muinaismutsina annoin kolmetoista ylävitosta pelkästä ilosta itselleni. He loved it ja tahtoo nähdä lisää!

Nadja Sumanen: Rambo Otava 2015

Nadja Sumanen & Elina Kilkku: Rambo Kansallisteatterissa joulukuussa 2015