Viiniä kartanossa

Maanantaina alkoivat Riesling & Spätburgunder -viikot 44 ravintolassa Helsingistä Kuopioon. Viikkojen aikana saksalaisten rieslingien ja spätburgunderien eli pinot noirien ystävien kannattaa tarkistaa osallistuvat ravintolat osoitteesta rieslingviikot.fi ja käydä maistelemassa erikoismenuita ja harvinaisempiakin viinejä. Me pääsimme Kublon bloggaajan Sadun perheen kanssa tutustumaan Hirvihaaran Kartanon R&S-viikkojen herkkuihin Mäntsälään.

Hirvihaaran Kartano sijaitsee puolen tunnin matkan päässä Helsingistä keskellä syvää maaseudun rauhaa. Kartanon rakensi kodiksi itselleen vuonna 1918 Hirvihaaran Tulitikkutehtaan omistaja, insinööri Herman Holmberg, joka oli yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Holmbergin kuoltua tapaturmaisesti kartano on toiminut mm. Ramsayn perheen kotina, Mäntsälän kapinan näyttämönä, sota-aikaan ilmavalvontapaikkana ja sairaalana sekä ukko-kotina, johon siivottiin Helsingin kaduilta kaikki syrjäytyneet vuoden 1952 olympialaisten alta.

Nykyään Kartanossa järjestetään monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Ravintola ottaa vastaan minimissään kahdeksan hengen ryhmiä, mutta soittamalla saattaa päästä syömään yksinkin, jos tilaa on. Tänä vuonna Suomi 100-vuotta torstailounaat ovat kaikille avoimia, mutta suuren suosion vuoksi paikka kannattaa varata etukäteen.

Kartanossa voi myös viettää muutaman lomapäivän ja nauttia ympäristön luonnosta ja vaikka lähteä melomaan.

Kartanon keittiöpuutarhasta huolehtii luomupuutarhuri ja -kirjailija Suvi Lehtonen (Suvin blogi löytyy täältä). Suvi ehti esitellä meille kartanon pöytään kasvamassa olevia luomuvihanneksia upeassa lavapuutarhassa ja saimme samalla monta hyvää vinkkiä kotipuutarhaankin. Minusta tuholaismagneetti voikukkaviljelijästä oli vallan lohdullista kuulla, että jopa ammattilaisten puutarhassa on kutsumattomia vieraita, eikä kaikki aina kasvakaan. Sitä oli tosin vaikea uskoa kun katseli kevään kylmyydessä viheriöiviä onnellisia kasveja. Puutarhassa on muuten myös mahdollista vierailla esimerkiksi 21.5., kun siellä järjestetään Taimitori.

 

 

 

 

 

Mutta ehkä kerron teille myös ruuasta. Kartanon tunnelma on niin hurmaava, että siellä syöminen on juhlaa arkenakin. Meille tarjoiltiin alkuruuaksi taivaallinen parsakeitto kookoksella ja koivunmahlalla ja seuraksi Schmitges Riesling Cremant Brut 2014 -kuohuviiniä. Mitään niin täydellistä yhdistelmää en muista maistaneeni pitkään aikaan. Ehkä ihminen voisi elää parsakeitolla ja kuohuviinillä?

Välillä saimme ravunpyrstöjä parsavaahdolla ja pääruuaksi kevyseti savustettua merilohta ja puutarhan antimia, maa-artisokkaa, pinaattia, valkoista parsaa ja luumutomaattia ja sen kanssa aivan ihanaa punaisista rypäleistä tehtyä Weingut Meyer-Näkel Illusion Eins 2015 -valkoviiniä. Sadun Tsajut -ruokablogista löydät muuten tarkemmat ja asiantuntevammat tiedot ruuasta ja viineistä. Minähän olen vain herkkusuu fiilistelijä.

Jälkiruokana oli salmiakkivanukasta enkä ole maistanut sellaista ikinä. Salmiakki ja vanukas ei ehkä kuulosta match made in heaven -parilta, mutta Hirvihaaran keittiössä ne oli ehkä taiottu yhteen niin että syntyi jotain uutta ja mielettömän herkullista.

Muuten, äitienpäivälounaalle oli muutama hajapaikka vielä jäljellä, jos varaus on unohtunut. Vink vink miehet!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kartanonlenkki 56
Mäntsälä
*meille tarjottiin kaikki ruuat ja viinit

Oi mikä ihana päivä puutarhassa..!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Aurinko paistaa ja puistosta kuuluvat lasten leikkien äänet. Lintujen konsertti kaikuu pihan puista. Kaikenlaista vihreää puskee voimalla pintaan lämmenneestä keväältä tuoksuvasta mullasta.

Haen haravan ja lapion puutarhavajasta, jossa ne ovat vain odottaneet vuoroaan päästä taas tositoimiin. Tai mikä rojuvarasto tämä nyt onkaan, ai saa***a kun kaikki kaatuu päälle. Missä se harava on, oisko noi hanskat? Aika homeessa…

Taputtelen kasvatuslaatikoiden lämmintä multaa, oi, ihanaa! Nyt roskat pois ja  kaikki kuntoon, niin saa varhaisemman sadon! Otan mansikkamuovin pois, tänä keväänä on aika vaihtaa taimet uusiin. Oi, mitä hassuja ötököitä muovin alla eleli! Nyt ne juoksevat äkkiä piiloon ja kastemadot kaivautuvat syvälle mustaan multaan.

Ja toinen laatikko, mylläystä ja haravointia… Voi mitä vihreää sieltä nousee, varmaan yrtit viime kesänä siementäneet..! Voikukka, ja toinen, voi hemmetti, näitähän on jo nyt vaikka kuinka monta, ja joka juuri napsataa poikki, vaikka kuinka varovasti nykii!

No, se on tätä luomuviljelijän puuhaa tämä, enhän halua myrkkyjä omiin tai lasten ruokiin. Onko niitä tuollakin, koko rivi tiukassa, helevetti sentään, miten sen roundupin kanssa olikaan, eihän se kai ollut vielä kiellettyä?  ja jos katsoisi sieltä roundupin sivuilta niitä tietoja ja ohjeita eikä Kemikaalicocktailista aina…

Tuossa taitaa pikkuisen olla nurmikko kasvanut laatikkoon, nyppään pois vaan ja siis miten niin muka ei ruoho kasva jos tekee pohjan hyvin ja on suodatinkankaat ja hakkeet ja kantattu niin hemmetisti?

Ja tuosta vielä haravoin, tuleepa ihanan siistiä. Nypin nuo ruohot ja voikukat vaan pois… Voikukkahan on hyvää salaattiin, että jos antaisin kasvaa vaan, hih, no se taisi kyllä olla se suoralehtinen, eikä tämä, eli pois vaan! YÄK, mikä tämä on?! HELVETIN etana! Eihän täällä edes kasva mitään vielä! Paitsi voikukkia..!

ttu mä lähden sisälle nyt.

 

Uusi vuosi

Arvatkaa, mikä on mun mielestä ihanaa tammikuussa? Ei mikään lumi ja pakkanen, vaan se illuusio uudesta elämästä. Hops vaan vahdetaan seinällä roikkuva paperinen lehtiö uuteen ja koko vanhan elämän ikävät jutut voi viskata kierrätykseen sen mukana. Aloittaa aivan alusta.

Olla vaan yhtäkkiä nuorempi ja laihempi ja lihaksikkaampi, sellainen aktiivinen mutta suloinen jokapaikanhöylä, joka jaksaa tehokkaan työpäivän jälkeen käydä jumpassa ja kaupassa, tehdä superhyvää ja -terveellistä ruokaa perheelle, kuulustella läksyt ja kuljettaa lapsia koko illan harrastuksiin ja siinä samalla itse juosta kympin puoleen tuntiin ja käydä vähän vapaaehtoistyössä. Illalla kotona ihan äkkiä vielä ehtii silittää kaikki pyykit, tehdä kasvohoidon, opiskella uutta kieltä ja lasten iltapalan ja iltasadun jälkeen sytyttää kynttilöitä makuuhuoneeseen. Sitten nukkuu kymmenen tuntia täydellisen rentouttavaa unta ja herää puoli viideltä leipomaan aamiaissämpylöitä eilisen luomuporkkanaraasteen jämistä, ja ehkä vähän pullaa työkavereille, ennen kuin kipaisee aamu-uinnille ja perhettä herättelemään.

Ai että olen energinen ja supernainen sen kolmisen minuuttia, joka tämän kaiken kuvittelemiseen menee. Ensi jouluna teenkin joulukortit itse ihan siitä saakka, että tehdään lasten kanssa paperia itse! Kevääksi täytyy jo tilata luomulantun- ja -porkkanansiemenet, että saa omasta maasta laatikkotarpeet. Entä mehiläisiä pihaan, eikö mehiläisvahasta voisi tehdä kynttilöitä? Neulomisen voisi aloittaa jo nyt, että joululahjat ehtivät, toisaalta jos ottaisi lampaita ja saisi villoista itse kehrättyä lankaa..! Ja kanat, niitä pitäisi olla omalla pihalla! Kasvimaatakin täytyy kyllä laajentaa, koska pojat syövät jo niin paljon ja omasta maasta tulisi ainakin perunat saada. Ehkä kaivan pihaan maakellarin, onhan meillä hyvä lapio.

Tai jos menisi nyt heti vähän lepäämään ja huutaisi yläkertaan, että joku voisi tyhjentää tiskikoneen ja viedä koiran ulos.

Ja kasvattaisi kesällä sitä samaa kuin ennenkin. Herneitä fasaaneille, salaattia etanoille ja voikukkia meille muille. Jos jaksaa.

IMG_3128

OLYMPUS DIGITAL CAMERA