Rikoskävelyllä Jarkko Sipilän kanssa

dekkarikavely jarkkosipila

dekkarikavely5

dekkarikavely4

dekkarikavely3

dekkarikavely2

dekkarikavely1

 

Helsingin Aleksanterinkatu. Se, joka kulkee Stockalta Senaatintorille ja Katajanokan kanavalle saakka. Tavallinen ja arkinen, jota pitkin kuljen milloin minnekin. Siellä on kivoja kauppoja ja hyviä ravintoloita, ihmisvilinää ja tieyökuoppia.

Mutta myös pitkä ja musta historia.

Kirjailija ja toimittaja Jarkko Sipilä huomasi luotsatessaan Kirjamessuvieraita ympäri Helsingin kuuluisimpia rikospaikkoja, että Aleksanterinkadulla on tapahtunut enemmän kuin raitiovaunun vauhdissa ehtii kertoa. Siitä syntyi ajatus Rikoskävelyistä. Olin nähnyt ilmoituksia kävelyistä Facebookissa, mutta ne täyttyivät niin nopeasti, etten koskaan ehtinyt mukaan, kunnes olin koneella juuri oikeaan aikaan ja nappasin peruutuspaikan.

Kävelyretki alkoi Senaatintorilta. Ilta oli kaunis ja aurinkoinen ja torilla kulki hyväntuulisia kaupunkilaisia ja muutama bussilastillinen kiinalaisia turisteja. Kirjailija Sipilä erottui jo kaukaa. Hänen ympärileen oli kokoontunut eri-ikäisiä dekkarifaneja, toisilleen tuttuja vain Facebookin Dekkariryhmästä. Kukaan ei näyttänyt rikolliselta, mutta mistä näistä tietää. Ainakin selvisimme hengissä Kolmen Sepän patsaalle.

Sipilä on loistava kertoja ja hänen johdollaan pääsimme nykykadulta niin sadan vuoden taakse Venäjän vallan aikaan kuin sotavuosiinkin. Välillä näimme rötösherrojen tempoilevan laman kourissa, toisaalla taas koruryöstäjien pakenevan pitkin katua. Moni tapaus oli jotenkin tuttu, mutta liitettynä tapahtumapaikkaan ja yksityiskohdilla maustettuna ne heräsivät eloon.

Kävelyn jälkeen olisi päässyt vielä kuulemaan dekkarijuttuja, mutta lapsenvahti puuttui. Olisi ollut tosi mielenkiintoista päästä Takamäen kulissien taakse.

Suosittelen! Kävely ei maksa mitään ja sopii kaikille, eikä Aleksi ole sen jälkeen enää koskaan aivan entisensä.

Rikoskävelyitä voi bongailla esim. täältä.

Vanha nainen festareilla

flow12

flow10

flow9

flow11

flow8

flow7

flow6

flow5

flow4

flow3

flow2

flow1

flow19

flow20

flow18

flow17

flow16

flow15

flow14

flow13

 

Yksi viikonloppu, jota odotettiin siitä saakka kun palattiin perhelomalta hieman loman tarpeessa. Flow, todella sopiva kohde meille 90-luvun mutafestarireissaajille, joille on kehittynyt kahdessakymmenessä vuodessa mukavuudenhalu, joka on vaihtanut teltat hotelliin ja liftin taksiin. Jonoista ja ruuhkista te olette jo kuulleet kaiken, mutta vaikka vessajonot liikkuivat todella nopeasti ja vessassa oli aina sekä paperia että käsidesiä, kahvijono sunnuntaina oli jotain 45 min, viinijono lauantaina ainakin saman verran, enkä nähnyt Kaukoa kuin katsomon raosta ja se harmittaa. Vähän ristiriitaisin fiiliksin palasin arkeen.

Flow on ihana, eikä se voi olla missään muualla. Mutta ensi vuonna toivottavasti tehdään jotain vähän toisin. Tai myydään taas vain 23 000 lippua per päivä. Tai hankitaan enemmän kahvia?

Tai aivan sama. Nähdään Flow 2017!

Viikko metsässä

IMG_4368 (1)

IMG_4231

IMG_4235

IMG_4220

IMG_4323

IMG_4302

IMG_4300

IMG_4344

IMG_4291

IMG_4305

IMG_4304

IMG_4287

IMG_4250

 

Kun mies vielä odotti lomaansa, mutta me muut olimme jo vapautuneet arkisista velvollisuuksistamme vaatimaan kovaäänisesti kesähauskaa ja tapahtumia, jouduimme metsään. Sen piti olla miehen pieni työmatka, johon voi yhdistää perheen mökkiloman järven rannalla, mutta löysimme itsemme keskisuomalaisesta korvesta ja näimme vain auton takavalojen loisteen, kun urho suuntasi takaisin työhönsä.

”Mikä hiljaisuus!”, me kaikki ajattelimme.

”Toimiiko mokkula täällä?”, vapiseva ääni kysyi ja pieni käsi kohotti kännykkäänsä kohti taivasta. Ei verkkoa.

Mies oli heittänyt kasseja ja kalastusvälineitä autosta ulos ennen pakenemistaan ”palaveriin”. Siirsimme ne sisälle ja teini yritti saada mokkulaa verkkoon. Alkoi sataa. Ulkona oli seitsemän astetta lämmintä.

Sateen jälkeen väliveljekset alkoivat kasailla kalavehkeitään. Löytyi hyvä laituri, toinenkin, vene ja airot. Ilta-aurinko hyppeli laineilla. Grillin savu kohosi kiehkuroina taivaalle. Joku muisti polkuveneen. Yksi teini makasi vielä shokissa sängyllä ja otti sinivalohoitoa kännykästä.

Ilta pimeni yöksi. Jääkaappi oli täytetty ja kaappiin varattu hiukopalaa teinien tarpeisiin. Koira juoksi unissaan jäniksiä kiinni. Pienen lähikaupan päällikkö painoi kotonaan pään tyynyyn hymy huulillaan. Hän näki unta naapurikylän kauppiaan ilmeestä kun kuukauden myyntiraportit tulisivat julki.

Aamu työntyi metsään ja aurinko osui mökin seinään. Linnut lauloivat ja aallot loiskivat laituriin. Aamukahvi tuoksui ja muutama vapa oli jo kadonnut seinustalta. Sinivaloladattu teini nukkui rauhallisesti. Kävelymatkan päästä löytyi jäätelökioski. Vielä monta päivää jäljellä.

 

 

 

 

Juu en tuu mukaan

IMG_2058

 

Ensin on selvittävä niistä vuosista, jolloin ei voi piipahtaa edes vessassa, postilaatikolla tai pyykkinarulla yksin. Lapsi kainalossa laitan ruuan, syön sen ja siivoan jäljet. Yöllä kuuntelen hengittääkö se, ruokin ja otan viereen nukkumaan.

Vähitellen pieni irtoaa iholta ja ottaa omaa tilaa. Menee toiseen huoneeseen, muuttaa omaan sänkyyn, syö itse ja aloittaa kerhon. Yhtenä päivänä tahtoo mennä itse kaverin luo.

Ehkä kuusivuotiaana hän on mielestään iso ja itsenäistynyt, ja tahtoo jäädä aivan yksin kotiin. Ensin vartti, sitten kauppareissu ja hyvin menee. Moni pieni koululainen joutuu olemaan aamulla tai iltapäivällä yksin kotona, vaikka ei tahtoisikaan. Lapset pärjäävät kyllä, ja tässä yhteiskunnassa sen on riitettävä.

Mutta sillä aikaa kun siivoan keittiön, pesen pyykkiä, käyn kaupassa ja töissä, hän kasvaa yläkoululaiseksi ja katsoo minua alaspäin. Kun loma viimein on alkamassa ja alan puhua pakkaamisesta, hän sanoo ettei tahtoisi lähteä mukaan.

Ei vaikka pysähdytään ostamaan jäätelöä, pelataan korttia myöhään ja saa uida vaikka joka päivä. Yksin kotona olisi kiinnostavampaa ja hän osaa laittaa ruokaakin itse.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mykistyn hetkeksi. Sitten torppaan idean epäröimättä. Sehän on vaarallista! Joku saa aina tietää ja bileväki rynnistää kohteeseen kassit kilisten ja huumeita taskut täynnä. Aina tuli kutsumatonta jengiä silloinkin kun minä olin nuori, eikä ollut edes sosiaalista mediaa tai kännyköitä.

Mutta onko se ainoa syy? Pelko käty-bileistä tai muusta teinejä kiinnostavasta, mutta aikuisten mielestä vaarallisesta tai ainakin paheksuttavasta toiminnasta? Lapsihan on fiksu ja järkevä, eikä järjestäisi mitään, ehkä. Mutta vaikka on kuinka järkevä, aivojen kehitys on kesken ja täynnä tietyömaita, eikä niissä ole vielä kaikkia tarpeellisia toimintoja, kuten hetkellisten impulssien tehokasta ja järkiperäistä torjuntaa.

Mitä muuta voisi tapahtua? Hän valvoisi koko yön ja pelaisi. No ei kovin vaarallista. Mutta minulle tulee ikävä. Kyllä! Kamalaa. Koko loma menee pilalle kun ihana lapseni ei ole mukana.

Olenko siis pelkästään itsekäs, kun en anna jäädä yksin kotiin? Mielestäni en ole. Vaikka tahtoa ja kykyä yksin olemiseen jo olisi, ei perheen kanssa lomailu ole huonompi vaihtoehto. Ja se turvattomuus tai yksinäisyys voi iskeä keskellä yötä kovimpaankin jätkään, vaikka ei uskoisi.

Enkä ole unohtanut, kuinka kerran 16-vuotias oppilaani, kulmien kovin kundi, huokaisi, että olispa ihanaa, kun ei sais koskaan jäädä yksin himaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuokra-auto Espanjassa

IMG_3262

 

Vuosi sitten reissasimme reppuinemme Italiassa junalla, mutta tänä vuonna päädyimme taas vuokraamaan osaksi lomaa auton. Osin siksi, että julkista liikennettä ei kiinnostaviin kohteisiin ollut, osin siksi, että emme voineet vastustaa maisemareittejä. Ja onhan auton vuokraaminen Espanjassa paljon Italiaa edullisempaakin.

7-hengen vuokra-autoja on välillä vaikea saada, joten varaus tehtiin jo kuukausia etukäteen. Suurimmilla ja tunnetuimmilla ketjuilla hinnat olivat paljon pienempiä korkeammat, mutta muutamat ystäväpiirin kauhutarinatkin vähän mietiyttivät. Haluaisimmeko ahtaa perheemme johonkin autontyyppiseen horrorlaatikkoon ja lähteä espanjalaiselle moottoritielle?

IMG_3377

Valinta osui lopuksi jonnekin sinne keskivaiheille, Centauroon. Tarjolla oli tuttu 7-paikkainen Ford S-max ja hinta kohtuullinen, n. 500 e kymmenen päivää sisältäen täyden vakuutuksen ilman omavastuuta, polttoaineen, lentokenttäkuljetukset ja pikapalvelun. Me emme enää turvaistuimia tarvinneet, mutta tuolla ne olivat hyvän ja siistinnäköisiä. Myös vuokraamon vessa oli puhdas ja siisti (tärkeä tieto!). Espanjalaisista vuokraamoista varoitellaan kaikenlaisten jälkimaksujen perijinä, ja mekin kyllä kuvasimme auton sen saadessamme, mutta tuo kaikenvaravakuutus korvaa kaikki mahdolliset, niin todelliset kuin keksitytkin, naarmut ja kolhut.

Yrityksen toimitilat eivät olleet lentokentällä, mutta shuttlebussit ajavat väliä koko ajan. Saimme aivan uuden auton, ja olimme todella tyytyväisiä palveluun. Ainoa puute oli tietullien automaattinen maksu, jonka unohdimme pyytää, eikä sitä autossa ollut, joten tietullit maksettiin kortilla ja se vaatii aina pikaisen pysähdyksen. Tosin ajoimme aika vähän maksullisilla moottoriteillä ja enemmän upeita maisemia ja kyliä halkovia pikkuteitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_4618

 

Liikenne on Espanjassa välillä vähän arvaamatonta, mutta ei mahdotonta. Jokapaikassa on liikenneympyröitä, joissa ajetaan kuten Suomessakin, paitsi kun kaistoja on kolme tai enemmänkin. Silloin ajetaan kovaa ja toivotaan ettei osuta keneenkään, tai ainakin näin päättelin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_4532

 

Kadunvarsipysäköinnissä on keskieurooppalainen malli, eli puskuri puskuriin kiinni ja tarvittaessa vähän työnnetään, joten me turvauduimme parkkipaikkoihin ja -halleihin, joissa oli jopa välillä viileähköä, eikä aurinko ainakaan paahtanut autoa saunaksi. Ilmastointi kyllä viilensi auton vauhdilla, mutta navigaattorina toiminut kännykkä nyykähteli kuumuudessa telineessään. Ongelma ratkesi, kun viilensin puhelimen välillä ilmastoinnin puhaltimen edessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Navigaattorista huolimatta päädyimme välillä jonnekin muualle kuin aioimme, mutta näimmepähän enemmän, esimerkiksi ydinvoimalan ja ylös vuorenrinnettä kiipeävät sähkölinjat. Lapset ovat jo sen verran isoja, että autoilu oli heistä välillä hauskaa ja kiinnostavaa. Autosta näkee paljon ja onhan automarketkin ulkomailla aina nähtävyys.

Jos muuten lähtee Barcelonasta etelään, kannattaa seurata rantatietä Sitgesin pieneen mutta vilkkaaseen lomakaupunkiin. Tie mutkittelee vuorenrinteillä ja auton ikkunasta avautuu upea näköala Välimerelle. Liikennettä on loma-aikoina paljon, joten neljääkymppiä kovempaa ei juuri pääse, mutta eipähän huimaa. Ihana!