Praha aikuisille

 

Synkkä ja pimeä syksy tuntuu suomalaisena versiona uuvuttavan pitkältä ja lohduttomalta, mutta Prahan vanhassa kaupungissa sama pimeys ja sade tuntuu jotenkin kuuluvan maisemaan. Eikä joka paikkaan tunkeva kosteus ja viileys haittaa, jos kadunkulmissa tuoksuu tuore pulla eli trdelnik ja kuuma juoma. Tavallisen hotellin sijaan varasimme suloisen tunnelmallisen huoneiston ikivanhasta talosta aivan vanhan kaupungin keskustasta. Meillä oli pieni ja hieman matala holvikattoinen makuuhuone, pikkuruinen keittiö ja kylpyhuone. Black Star huoneistohotellissa on vain seitsemän huoneistoa, pienimmät näitä 40 neliöisiä. Talo on rakennettu joskus 1300-luvulla ja se sijaitsee pikkukadulla vain parinsadan metrin päässä Kaarlen sillalta.

 

 

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, joten kuljimme kaupungilla ja katselimme vanhan kaupungin turistilaumoja. Jos syksyn sateilla on kapeilla kaduilla tungosta, minkälainen tilanne on kesällä? Mihinkään ahtaimpaan paikkaan ei ollut tarve tunkea, joten ruuhka ei meitä häirinnyt. Aivan hotellimme lähellä oli Apple-museo, jonka kokoelma on yksityisen keräilijän. Juuri Jobs elokuvan katsoneena se oli ihan kiinnostava minustakin, eikä vain miehestä.

Nykyään on helppo vaeltaa vieraassa kaupungissa, kun kännykän kartalta voi tarkistaa sijaintinsa milloin tahansa. Näin löysimme vahingossa myös Alkemian museon, jossa kannattaa käydä. Museon kierrokselle otetaan vain muutama ihminen kerrallaan, koska kellari on ahdas ja pimeä. 1500-luvulta oleva alkemistin laboratorio on säilynyt juutalaiskorttelien tuhosta ja siellä salaoven takana on keitetty ikuisen nuoruuden eliksiiriä ja lemmenjuomia hallitsijan tuella ja kullan valmistuksen (tai yrityksen) ohella. Todella hieno ja kammottava paikka!

Toinen vahingossa löytynyt oli kommunismin museo, joka kertoo Tshekkoslovakian synkistä vuosista Neuvostoliiton vallan alla. Suosittelen Neuvostoliiton, mutta erityisesti Prahan kevään muistaville. Museoista hassuin oli kuitenkin Sex Machine Museum, jossa oli erotiikan vuosisatojen esineistöä prostituoitujen asuista mitä ihmeellisimpiin vempaimiin. Näyttelyn kiertää puolessa tunnissa, paitsi jos tahtoo jäädä katselemaan sata vuotta vanhoja eroottisia elokuvia.

Kaikki ruuhkaisimmilla turistialueilla olevat kahvilat ja ravintolat ovat aika kalliita (=lähes Suomen hinnoissa) mutta pari korttelia sivummalla on huomattavasti edullisempaa. Aivan paras ruoka- ja viinipaikka on pikkuinen Wine O’Clock Shop, johon pitää varata pöytä. Ruoka valmistuu silmiesi alla ja on taivaallista. Viinisuosituksissa otettiin huomioon sekä ruoka että ruokailijan toive. Ravintolassa voi syödä monta pientä ruokaa, jakaa toisen kanssa, tai vain napostella jotakin viinin seuraksi tilanteen mukaan.

Prahan monet ostoskeskukset tarjoavat shoppailijalle tekemistä. Tuliaiset lapsille löytyivät valtavasta Hamley’s lelukaupasta ja Nextiltä. Omaan laukkuuni hamstrasin tsekkiläistä korkealaatuista luonnonkosmetiikkaa, jota saa monista kaupoista. Tsekkiläiset puulelut ovat todella edullisia ja torikojuista saa matkamuistoja huomattavasti halvemmalla kuin keskustaja katujen monista matkamuistomyymälöistä, joista kannattaa käydä lähinnä tsekkiläistä designia ja kosmetiikkaa myyvässä Manufaktura -liikkeessä.

 

 
Booking.com – Parhaat tarjoukset

Rikoskävelyllä Jarkko Sipilän kanssa

dekkarikavely jarkkosipila

dekkarikavely5

dekkarikavely4

dekkarikavely3

dekkarikavely2

dekkarikavely1

 

Helsingin Aleksanterinkatu. Se, joka kulkee Stockalta Senaatintorille ja Katajanokan kanavalle saakka. Tavallinen ja arkinen, jota pitkin kuljen milloin minnekin. Siellä on kivoja kauppoja ja hyviä ravintoloita, ihmisvilinää ja tieyökuoppia.

Mutta myös pitkä ja musta historia.

Kirjailija ja toimittaja Jarkko Sipilä huomasi luotsatessaan Kirjamessuvieraita ympäri Helsingin kuuluisimpia rikospaikkoja, että Aleksanterinkadulla on tapahtunut enemmän kuin raitiovaunun vauhdissa ehtii kertoa. Siitä syntyi ajatus Rikoskävelyistä. Olin nähnyt ilmoituksia kävelyistä Facebookissa, mutta ne täyttyivät niin nopeasti, etten koskaan ehtinyt mukaan, kunnes olin koneella juuri oikeaan aikaan ja nappasin peruutuspaikan.

Kävelyretki alkoi Senaatintorilta. Ilta oli kaunis ja aurinkoinen ja torilla kulki hyväntuulisia kaupunkilaisia ja muutama bussilastillinen kiinalaisia turisteja. Kirjailija Sipilä erottui jo kaukaa. Hänen ympärileen oli kokoontunut eri-ikäisiä dekkarifaneja, toisilleen tuttuja vain Facebookin Dekkariryhmästä. Kukaan ei näyttänyt rikolliselta, mutta mistä näistä tietää. Ainakin selvisimme hengissä Kolmen Sepän patsaalle.

Sipilä on loistava kertoja ja hänen johdollaan pääsimme nykykadulta niin sadan vuoden taakse Venäjän vallan aikaan kuin sotavuosiinkin. Välillä näimme rötösherrojen tempoilevan laman kourissa, toisaalla taas koruryöstäjien pakenevan pitkin katua. Moni tapaus oli jotenkin tuttu, mutta liitettynä tapahtumapaikkaan ja yksityiskohdilla maustettuna ne heräsivät eloon.

Kävelyn jälkeen olisi päässyt vielä kuulemaan dekkarijuttuja, mutta lapsenvahti puuttui. Olisi ollut tosi mielenkiintoista päästä Takamäen kulissien taakse.

Suosittelen! Kävely ei maksa mitään ja sopii kaikille, eikä Aleksi ole sen jälkeen enää koskaan aivan entisensä.

Rikoskävelyitä voi bongailla esim. täältä.

Vanha nainen festareilla

flow12

flow10

flow9

flow11

flow8

flow7

flow6

flow5

flow4

flow3

flow2

flow1

flow19

flow20

flow18

flow17

flow16

flow15

flow14

flow13

 

Yksi viikonloppu, jota odotettiin siitä saakka kun palattiin perhelomalta hieman loman tarpeessa. Flow, todella sopiva kohde meille 90-luvun mutafestarireissaajille, joille on kehittynyt kahdessakymmenessä vuodessa mukavuudenhalu, joka on vaihtanut teltat hotelliin ja liftin taksiin. Jonoista ja ruuhkista te olette jo kuulleet kaiken, mutta vaikka vessajonot liikkuivat todella nopeasti ja vessassa oli aina sekä paperia että käsidesiä, kahvijono sunnuntaina oli jotain 45 min, viinijono lauantaina ainakin saman verran, enkä nähnyt Kaukoa kuin katsomon raosta ja se harmittaa. Vähän ristiriitaisin fiiliksin palasin arkeen.

Flow on ihana, eikä se voi olla missään muualla. Mutta ensi vuonna toivottavasti tehdään jotain vähän toisin. Tai myydään taas vain 23 000 lippua per päivä. Tai hankitaan enemmän kahvia?

Tai aivan sama. Nähdään Flow 2017!

Viikko metsässä

IMG_4368 (1)

IMG_4231

IMG_4235

IMG_4220

IMG_4323

IMG_4302

IMG_4300

IMG_4344

IMG_4291

IMG_4305

IMG_4304

IMG_4287

IMG_4250

 

Kun mies vielä odotti lomaansa, mutta me muut olimme jo vapautuneet arkisista velvollisuuksistamme vaatimaan kovaäänisesti kesähauskaa ja tapahtumia, jouduimme metsään. Sen piti olla miehen pieni työmatka, johon voi yhdistää perheen mökkiloman järven rannalla, mutta löysimme itsemme keskisuomalaisesta korvesta ja näimme vain auton takavalojen loisteen, kun urho suuntasi takaisin työhönsä.

”Mikä hiljaisuus!”, me kaikki ajattelimme.

”Toimiiko mokkula täällä?”, vapiseva ääni kysyi ja pieni käsi kohotti kännykkäänsä kohti taivasta. Ei verkkoa.

Mies oli heittänyt kasseja ja kalastusvälineitä autosta ulos ennen pakenemistaan ”palaveriin”. Siirsimme ne sisälle ja teini yritti saada mokkulaa verkkoon. Alkoi sataa. Ulkona oli seitsemän astetta lämmintä.

Sateen jälkeen väliveljekset alkoivat kasailla kalavehkeitään. Löytyi hyvä laituri, toinenkin, vene ja airot. Ilta-aurinko hyppeli laineilla. Grillin savu kohosi kiehkuroina taivaalle. Joku muisti polkuveneen. Yksi teini makasi vielä shokissa sängyllä ja otti sinivalohoitoa kännykästä.

Ilta pimeni yöksi. Jääkaappi oli täytetty ja kaappiin varattu hiukopalaa teinien tarpeisiin. Koira juoksi unissaan jäniksiä kiinni. Pienen lähikaupan päällikkö painoi kotonaan pään tyynyyn hymy huulillaan. Hän näki unta naapurikylän kauppiaan ilmeestä kun kuukauden myyntiraportit tulisivat julki.

Aamu työntyi metsään ja aurinko osui mökin seinään. Linnut lauloivat ja aallot loiskivat laituriin. Aamukahvi tuoksui ja muutama vapa oli jo kadonnut seinustalta. Sinivaloladattu teini nukkui rauhallisesti. Kävelymatkan päästä löytyi jäätelökioski. Vielä monta päivää jäljellä.

 

 

 

 

Juu en tuu mukaan

IMG_2058

 

Ensin on selvittävä niistä vuosista, jolloin ei voi piipahtaa edes vessassa, postilaatikolla tai pyykkinarulla yksin. Lapsi kainalossa laitan ruuan, syön sen ja siivoan jäljet. Yöllä kuuntelen hengittääkö se, ruokin ja otan viereen nukkumaan.

Vähitellen pieni irtoaa iholta ja ottaa omaa tilaa. Menee toiseen huoneeseen, muuttaa omaan sänkyyn, syö itse ja aloittaa kerhon. Yhtenä päivänä tahtoo mennä itse kaverin luo.

Ehkä kuusivuotiaana hän on mielestään iso ja itsenäistynyt, ja tahtoo jäädä aivan yksin kotiin. Ensin vartti, sitten kauppareissu ja hyvin menee. Moni pieni koululainen joutuu olemaan aamulla tai iltapäivällä yksin kotona, vaikka ei tahtoisikaan. Lapset pärjäävät kyllä, ja tässä yhteiskunnassa sen on riitettävä.

Mutta sillä aikaa kun siivoan keittiön, pesen pyykkiä, käyn kaupassa ja töissä, hän kasvaa yläkoululaiseksi ja katsoo minua alaspäin. Kun loma viimein on alkamassa ja alan puhua pakkaamisesta, hän sanoo ettei tahtoisi lähteä mukaan.

Ei vaikka pysähdytään ostamaan jäätelöä, pelataan korttia myöhään ja saa uida vaikka joka päivä. Yksin kotona olisi kiinnostavampaa ja hän osaa laittaa ruokaakin itse.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mykistyn hetkeksi. Sitten torppaan idean epäröimättä. Sehän on vaarallista! Joku saa aina tietää ja bileväki rynnistää kohteeseen kassit kilisten ja huumeita taskut täynnä. Aina tuli kutsumatonta jengiä silloinkin kun minä olin nuori, eikä ollut edes sosiaalista mediaa tai kännyköitä.

Mutta onko se ainoa syy? Pelko käty-bileistä tai muusta teinejä kiinnostavasta, mutta aikuisten mielestä vaarallisesta tai ainakin paheksuttavasta toiminnasta? Lapsihan on fiksu ja järkevä, eikä järjestäisi mitään, ehkä. Mutta vaikka on kuinka järkevä, aivojen kehitys on kesken ja täynnä tietyömaita, eikä niissä ole vielä kaikkia tarpeellisia toimintoja, kuten hetkellisten impulssien tehokasta ja järkiperäistä torjuntaa.

Mitä muuta voisi tapahtua? Hän valvoisi koko yön ja pelaisi. No ei kovin vaarallista. Mutta minulle tulee ikävä. Kyllä! Kamalaa. Koko loma menee pilalle kun ihana lapseni ei ole mukana.

Olenko siis pelkästään itsekäs, kun en anna jäädä yksin kotiin? Mielestäni en ole. Vaikka tahtoa ja kykyä yksin olemiseen jo olisi, ei perheen kanssa lomailu ole huonompi vaihtoehto. Ja se turvattomuus tai yksinäisyys voi iskeä keskellä yötä kovimpaankin jätkään, vaikka ei uskoisi.

Enkä ole unohtanut, kuinka kerran 16-vuotias oppilaani, kulmien kovin kundi, huokaisi, että olispa ihanaa, kun ei sais koskaan jäädä yksin himaan.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA