Mut kaikki muutkin menee..!

Puhelimeen kilahti viesti:

-Voinko mennä kaverin kaa kauppakeskukseen?

 

 

11-vuotias on päässyt koulusta. Kauppakeskus on helpon julkismatkan päässä ja täynnä kaikkea kiinnostavaa. Sen ovat muutkin lapset ja nuoret erityisesti sateilla ja pakkasilla muistaneet, ja iltaisin nuoria parveilee joka puolella. Penkit ovat täynnä, jokaisessa hiljaisemmassa kulmassa istuu lattialla ryhmä, jopa lasten leikkipaikassa makaa muutama pipopää. Asiakkaat valittavat ja henkilökunta on voimaton.

Minäkin olisin viihtynyt teininä siellä; lämpimässä, sateelta suojassa, paljon tilaa ja katseltavaa ja kavereita. Ja mahdollisuus saada uusia kavereita, sellaisia jännittäviäkin, jotka uskaltavat varastella tai polttaa tupakkaa. Päihteitäkin on tarjolla, jos vaikka innostuisi kokeilemaan.

Tiedän. Olen piruja seinille maalaileva täti liian tiukka kukkahattu päässä. Silti teinin, eikä varsinkaan lapsen paikka ei ole hengailla kauppakeskuksessa. Siellä saa asioida vaikka kavereidenkin kanssa, mutta ilman syytä sinne ei saa mennä. Sori siitä.

Alakoululaiselle parempi hengailupaikka on edelleen oma koti tai urheilukenttä, leikkipuistokin käy tai koulun piha.

 

 

-Et saa.

-MUTTA KAIKKI MUUT SAA (kakka-emoji)

Vähän myöhemmin kotiin marssi tuohtunut lapsi kaveri mukanaan. Yläkerrasta alkoi kuulua kolinaa ja naurua. Kohta nälkä ajoi alas, ja kiukku oli unohtunut.

– Voisitko viedä meidät joskus tramppahallille?

-Voin.

Kauppakeskus-äiti 0-6. Toistaiseksi.

 

Liian vanhoja lapsiparkkiin

Esikoinen oli noin 3-vuotias, kun vein hänet ensimmäistä kertaa lapsiparkkiin. Ajattelin, että pojalla olisi hauskempaa leikkipaikassa kuin kiireesti kierrettävässä kaupassa. Huuto alkoi, kun olimme noin kymmenen metrin päässä, ja se kuulosti siltä, että oli pakko palata takaisin. Hän ei ollut valmis lapsiparkkiin.

Kun pikkuveli kasvoi, veljekset saattoivat joskus jäädä yhdessä leikkimään parkkiin, mutta aina sen verran murheellisen näköisinä, että palasin mahdollisimman pian takaisin. Suunnilleen samoihin aikoihin käytiin lehtien yleisönosastoilla ja muuallakin kiivasta keskustelua siitä, saako lapsia pitää ostoskärryissä ja pitääkö ylipäätään lapsia edes ottaa mukaan kauppaan, koska a) he häiritsevät melullaan ja arvaamattomuudellaan muita ihmisiä ja b) kärsivät itse siellä, kun itsekkäät vanhemmat vain haluavat shoppailla päivät päästään.

Ikävä kyllä, jostakin oli lapsiperheellekin ruoka ja tarpeelliset tavarat haettava, eikä työssäkäyviä isovanhempia satojen kilometrien päästä noin vain soitettu taaperoita vahtimaan kauppareissun ajaksi. Lapset tottuivat olemaan mukana monenlaisissa paikoissa ja yleensä kaikki sujui hyvin. Asuntolainaa hakiessa saattoi virkailijan kasvoilta lukea hetkellisen järkytyksen, kun ilmestyimme tapaamiseen vauva sylissä ja pari taaperoa lahkeissa kiinni. Talopaketin valintaan vaikutti yllättävän paljon myyjän reagointi seurueeseemme. Eräs suuri kotimainen talotehdas oli suosikkimme, mutta keski-ikäinen naismyyjä  oli niin selvästi raivoissaan lapsiasiakkaista ja kohteli meitä suorastaan inhottavasti, joten kauppa jäi tekemättä. Se myyjä, joka suhtautui tilanteeseen rennosti teki kaupat.

Lapsiparkkia olisi siis usein tarvittu, mutta väkisin ei lapsia sinne tahdottu jättää. Kuntosalilla kuulin huudon musiikin yli saliin, ja eipä se juuri kannustanut jumppaamaan. .

Noin vuosi sitten silloin juuri kahdeksan täyttänyt kuopus huomasi Ikeassa kivannäköisen leikkipaikan, mutta oli sinne jo liian vanha. Taas harmitti, mutta lapsi ymmärsi asian ja jäi pohtimaan, miksi pienille on leikkipaikka, johon he eivät vielä halua ilman vanhempia jäädä, ja isommille ei, vaikka he tahtoisivat leikkiä.

2000-luvun alussa lapsiparkkeja oli paljon enemmän kuin nykyään. Varmaan tämä ongelma on huomattu.

Miten kauppakeskukset tai hypermarketit voisivat helpottaa vanhempien asiointia? Vai onko kotiinkuljetus ainoa tapa selvitä?

 

Habitare 2016 eli mitä haluan 2018

705px__sig6
kuva: Martti Järvi

 

kuva: Martti Järvi
kuva: Martti Järvi

 

705px__sig4
kuva: Martti Järvi

 

705px__habitare-009
kuva: Maija Astikainen

 

kuva: Martti Järvi
kuva: Martti Järvi

 

kuva: Martti Järvi
kuva: Martti Järvi

 

habitare marimekko2

 

habitare avaroom

 

habitare_marimekko

 

habikids

 

habitare1_papershop

 

kuva: Maija Astikainen
kuva: Maija Astikainen

 

Habitare on aina yhtä ihana kurkistus tulevaisuuteen. Minä en ole todellakaan mikään sisustushenkilö mutta haluaisin, että kotona on mukavaa, ja nautin muiden kauniista kodeista ja viihtyisistä julkisista tiloista. Minua kiinnostaa muutenkin ympäristö ihmisen hyvinvoinnin edistäjänä ja mittarina: ahmin jutut lähiöprojekteista, Karhupuisto-tempauksista ja sisustuksen vaikutuksesta esimerkiksi koululaisten viihtyvyyteen.

Tämän vuoden Habitare-seuralaiseni Riikka tiivisti saman asian Messukeskuksen ulko-ovella: ”Kivaa mutta osa osastoista niin kamalia, että on pakko päästä omaan kivaan kotiin.”

Mikä sitten oli ihanaa ja mitä tällainen trendin aallonharjalta pudonnut luultavasti himoitsee vielä parin vuoden kuluttuakin?

  • Ihana fiilis mustavalkoisten elokuvien ajalta! Murretut värit, suuret perinteiset viherkasvit, siirtomaakauden eksotiikka
  • Käytännöllisyys yhdistettynä muotoiluun, esim. AVA Room
  • Marimekko, Marimekko, Marimekko forever
  • Papershopin ihana osasto, jonne tällaista paperitavarahamsteria ei ollenkaan saisi päästää
  • Vahvat värit valkoisen rinnalla ja tilalla
  • Artek