Kolmetoista syytä

Netflixin sarja Kolmetoista syytä (Thrteen Reasons Why) kertoo 17-vuotiaasta Hannah Bakerista, joka muuttaa vanhempiensa kanssa uuteen kaupunkiin, aloittaa uudessa koulussa ja alle kaksi vuotta myöhemmin tekee itsemurhan. Hannah jättää jälkeensä kasetteja, joissa hän kertoo kolmetoista syytä kuolemalleen. Jokainen sarjan jakso paljastaa yhden syyn ja jokaiseen syyhyn liittyy joku ihminen.

Toisena lankana juonessa kulkee Clay, joka saa kasetit kuunneltavakseen ja käy niiden vuoksi niin sisäistä kuin ulkoistakin kamppailua ja pohtii suhdettaan Hannahiin. Sarja on herättänyt (muualla kuin Suomessa) keskustelua sen sopivuudesta alaikäisille ja joissakin maissa se on kielletty kokonaan alle 18-vuotiailta, ilmeisesti jotta he eivät tekisi samaa ratkaisua heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

 

 

Meillä täällä itsemurhamaassa ei tällaista keskustelua ole osunut silmiini, luultavasti koska malleja löytyy lähempääkin, jos se vain siitä olisi kiinni. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkiluokkaa ja erityisesti nuorten on vaikea saada apua. Jonot ovat pitkiä, ja esimerkiksi koulukuraattoreilla ja -psykologeilla monissa kunnissa liian paljon lapsia ja nuoria hoidettavanaan. Ruuhkassa ongelmia voi vähätellä ja ohittaa.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.5. kuolinilmoitus, joka järkytti ainakin minua. Vasta 15 täyttänyt tyttö, jonka äiti kiitti kaikkia jotka viime kuukausina uskoitte meitä. (Lue lisää Imagen blogista Anzion mukaan).

Onko meillä varaa jättää nuoria hoitamatta? Jotta en osoittaisi vain jotakin jonka pitäisi hoitaa asia, kysyn myös, mitä olisivat ne keinot, joilla oppisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme ja nuoremme käyttäytymään toisiaan kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, niin netissä kuin kasvokkain?

Hannah Baker joutui tilanteisiin, jotka ovat todella tavallisia myös suomalaisissa kouluissa: juoruilu ja valehtelu elävät ja voivat hyvin vuosikymmenestä toiseen. Ulkopuolelle jättäminen alkaa jo päiväkodissa. Miksi?

Suomessa ei voi kunnallisen koulujärjestelmän ansioista elää voimia, jotka suojelevat rikkaiden ja valtaapitävien lapsia rangaistuksilta niinkuin yksityisiltä rahaa keräävillä kouluilla Yhdysvalloissa. Toivottavasti koulumme säilyvätkin aina julkisina ja mahdollisimman tasa-arvoisina.

Kolmetoista syytä on paitsi hieno sarja hyvästä kirjasta, myös tärkeä puheenvuoro vakavasta asiasta.

Itsemurhapelejä ja feikkiuutisia

Tänään päivällä Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti, että vantaalaisesta koulusta on oltu yhteydessä poliisiin, koska lapsia ja nuoria huolestuttaa itsemurhapeli Blue Whale. Poliisin tiedote levisi vauhdilla ja myös tiedotusvälineet tarttuivat siihen. Kyseessä kerrottiin olevan peli, jossa pelaaja saa 50 päivän ajan toinen toistaan pelottavampia tehtäviä, jotka pitää kuvata ja näin todistaa peliryhmän vetäjälle. Viimeinen tehtävä on itsemurha hyppäämällä korkean rakennuksen katolta.

Lähes samaan aikaan alettiin kaikkien uutista jakavien viesteihin linkittää lähinnä amerikkalaisia juttuja siitä, että koko juttu on trolli eikä peliä ole ollenkaan olemassa. Nämä kumoavat uutiset viittasivat kuitenkin tietoon, jonka mukaan lapsille jaetaan puhelimeen ladattavaa sovellusta, joka on tämä peli. Tällaista sovellusta ei ole, vaan peliryhmät toimivat muuten.

Poliisi vastasi kritiikkiin, että tietoa pelistä on tullut myös heidän oman tiedustelunsa kautta ja tällä hetkellä ei vielä ole selvää, liittyvätkö viimeaikaiset autojen edessä makaamiset ja junaradalla liikkumiset tähän peliin.

Tällä hetkellä netissä taistellaan nyt sitten siitä onko peli trolli vai ei. Molemmilla puolilla on vakuuttavia todisteita oman kantansa tueksi.

Miksi väitellä? On aivan sama onko juttua paisuteltu boteilla ja valeuutisilla, jos lapset kuitenkin pelkäävät asiaa. On aivan sama kuinka monta todistetta tai todistajaa kukakin puolelleen saa, jos netissä lasten silmille hyppää kuvia käsivarsiin viilletystä valaasta ja Instagramissa jaetaan itsemurhahyppykuvia (en linkitä näitä, vaikka näin ne itse, löytyvät helposti googlella.) Joku pelkää, toinen innostuu ideasta ja yllyttää kaverit mukaan vaaralliseen leikkiin. Ensimmäinen tehtävä on helppo, raaputtaa vaan numeron käteen neulalla… Seuraavaksi pitäisi yöllä klo 4.20 katsella kauhufilmejä jne. Tehtävälista on helppo löytää.

En enää tiedä olisinko kiukkuinen ja pahoinvoiva, mutta voi hullu maailma. Puhukaa tästä tänään tai viimeistään aamulla lapsillenne. He kuulevat siitä koulussa viimeistään huomenna. Muistatteko vielä ne pellet..?

Elämää teinin kanssa by Hanne & Päivi

Aaaaah, XZ ja BMW sentään! Olen kieriskellyt naurusta täällä työpöytäni alla, joten RIP tukka! Käykää kuuntelemassa Valeäidin nauhoitusten kolmas jakso, jossa Nakit ja mutsi -blogin Päivi avautuu arjesta murrosikäisen äitinä, ja kertoo (kuvitteellisia!) esimerkkejä ja ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin, joita saattaa teiniperheessä esiintyä.

Tämä on muuten sarjan kolmas jakso, ekassa Mamma rimpuilee -Laura oli juttelemassa siitä, miksi äiti on äidille susi ja toisessa Salamatkustaja -blogin Satu Rämö puhui rahasta. Suoraan. Molemmat voi kuunnella myös tuolta Soundcloudista tai vaikka iTunesista.

 

Instagram lapsille?

 

Pitäisikö lapsen saada oma Instagram-tili? Minkä ikäisenä? Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Näitä kysymyksiä olen pohtinut jo kaikkien neljän lapsen kanssa ja varmasti ainakin yhtä monen ystävän. Tässä teillekin muutama huomio Instagramista ja lapsista.

Mikä on Instagram?

Ei ole yhtään noloa tunnustaa, ettei käytä Instagramia, tai lyhyemmin vain Instaa. Ilman sitä pärjää oikein hyvin, mutta varsin viihdyttävä se on, ja jos pitää valokuvaamisesta tai vaikka puutarhanhoidosta, se voi olla oiekin hyödyllinenkin.

Instagram on älypuhelimeen asennettava sovellus, jolla voi jakaa ottamiaan kuvia tuttujen ja vaikka tuntemattomienkin kanssa. Sieltä voi myös etsiä muiden ottamia kuvia jostakin tietystä asiasta tai henkilöstä: esimerkiksi tulevasta lomakohteesta tai jostakin kasvista.

Sometoimisto Kuulu on koonnut blogiinsa todella hyvän oppaan Instagramin käyttööön. Jos Insta ei ole tuttu, eikä lähipiiristä löydy opastajaa, käy lukemassa sieltä.

Miksi lapsella pitäisi olla Instagram?

Jos kysyt tätä lapseltasi, hän vastaa todennäköisesti, että koska kavereillakin on. Minun mielestäni lapsi pärjää hienosti ilman sitäkin, mutta se on yksi mukavimmista sovelluksista, joita lapsesi puhelimeen voit asentaa. Instagramin käyttäjä oppii ottamaan valokuvia ja muokkaamaan niitä. Siinä pitää myös kirjoittaa ja samalla harjoitella nettietiketin mukaista kanssakäymistä. Sitä on myös aikuisen helppo valvoa, toisin kuin muutamaa muuta lasten ja nuorten suosimaa somekanavaa.

Instagramin ikäraja on 13, joten lapsellasi ei oikeastaan voi olla omaa tiliä ennen tätä, mutta voit rekisteröidä tilin itsellesi ja antaa sen lapsen käyttöön. Silloin se on myös sinun vastuullasi, niinkuin tietysti muutenkin.

Muistilista vanhemmalle

Tiedätkö, onko lapsellasi puhelimessaan Instagram? Jos et ole varma, kysy tai katso onko näytöllä vasemmalla näkyvä logo.

Tarkistakaa yhdessä asetuksista, että lapsen tilin paikkamerkintä on pois päältä. Muuten jokaiseen lapsen jakamaan kuvaan tallentuu hänen sijaintinsa.

Sopikaa yhdessä, onko tili avoin vai suljettu. Avoimen tilin kuvia pääsee katsomaan kuka tahansa, joten sen kanssa täytyy olla tarkka. Suljetun tilin kuvia pääsevät näkemään vain hyväksytyt seuraajat. Avointa tiliä voi alkaa seurata kuka vain, mutta suljettua tiliä seuratakseen täytyy tilin omistajan hyväksyä seuraaja.

Kerro, että koskaan ei saa hyväksyä seuraajaksi henkilöä tai tiliä jota ei tunne.

Viestiominaisuutta ei tarvitse eikä kannata lasten käyttää, sitä varten parempi on tekstiviesti tai WhatsApp.

Sopikaa saako jakaa vain kuvia, vai myös videoita ja mitä niissä saa olla. Esimerkiksi kaverin kuvaa ei saa jakaa ilman lupaa, tai oikeastaan ilman kaverin vanhempien lupaa, joten ehkä ei kannata jakaa niitä ollenkaan.

Yksityisviestilläkään ei koskaan saa antaa puhelinnumeroaan tai osoitettaan. Ne eivät myöskään saa näkyä profiilissa tai niitä ei voi laittaa kommenttiin.

Avoin vai suljettu tili?

Suljetun tilin ainoa harmi on ollut se, ettei sillä voi osallistua yritysten kilpailuihin. Sen vuoksi tiliä ei kannata avata, vaan voi tehdä toisen, jota käyttää vain kisoihin osallistumiseen. Kahden tilin järjestelmä vaatii kuitenkin sen verran hallintaa ja huolellisuutta, etten suosittele sitä alakoululaisille. Yläkoululaisilla alkaa olla jo kaksi tiliä muutenkin: toinen äidin ja mummon silmille sopiville kuville, toinen vain kavereille.

Suljettu tili on turvallinen, koska kukaan vieras ei silloin näe kuvia. Jos kuitenkin olette tarkasti sopineet, millaisia kuvia voi jakaa, voi tili olla avoinkin. Silloin myös kaverit löytävät sen helpommin. Voi sopia esimerkiksi, että tilillä saa olla kuvia kasveista, luonnosta ja vaikka lemmikistä, mutta ei ihmisistä.

Tili myös aikuiselle

Jos lapsella on käytössään Instagram, sinullakin pitää olla, jotta voit seurata mitä lapsesi siellä tekee ja opit ymmärtämään sen viehätyksen ja vaarat syvällisemmin. Alakoululaistenkin kesken voi joku innostua jakamaan sopimatonta sisältöä, joten suosittelen vilkaisemaan säännöllisesti mitä lapsesi seuraamat tyypit siellä tekevät.

Mitä alakoululaiset siellä tekevät?

Jakavat kuvia lemmikkieläimistään, huulirasvoistaan, kauniista maisemista, kivannäköisistä kivistä, tapahtumista, ruuasta… ihan niinkuin aikuisetkin. He myös seuraavat idoliensa Insta-tilejä ja ihastelevat kavereidensa kuvia. He harjoittelevat käyttämään hashtagejä ja kirjoittamaan sopivan lyhyttä tekstiä. He myös oppivat olemaan ystävällisiä toisilleen, kun joku siinä opastaa. Hyvin pieni osa lasteni kavereista on koskaan kommentoinut kuviin Hyi! tai Ruma! ja nekin yleensä on selitetty nopeasti vitsiksi. Toiset käyttävät myös komentavat nopeasti huonosti käyttäytyvää ja siksi kommenttikentät täyttyvät lähinnä Ihana! Kiva! ja Magee! teksteistä ja sydämistä.

Alakoululaiset myös saattavat etsiä uusia seurattavia, tai mahdollisia sopivia tyttö- ja poikaystäviä. Kyllä, jopa 10-vuotiaat, joten varaudu keskustelemaan aiheesta. Seurata saa, mutta muu yhteydenpito muihin kuin tuttuihin on tuskin tarpeellista, tai jos on, niin yhdessä vanhemman kanssa. Jos joku tuntematon, lapsikin,  yrittää ottaa yhteyttä, pitää asiasta kertoa vanhemmille, koska kaikki eivät ole rehellisiä ja kivannäköisen tytön sijaan juttukaveri voikin olla aikuinen mies.

Jos joku jäi mietityttämään tai unohdin jotakin, vinkkaa kommenteissa!

Mihin tarvitaan uusi blogiyhteisö Kublo?

Keski-Uudenmaan blogit eli lyhyesti Kublo on keskiuusimaalaisten sisällöntuottajien uusi yhteisö, joka avattiin niin yleisölle kuin hakijoillekin tammikuussa 2017.

Joulun alla ja hiljaisina pyhinä kuhisivat paitsi tontut myös meilit, kun Minnan kanssa kokosimme monista Kublo-pohdinnoista kestävää ydintä, jonka ympärille yhteisön olisi hyvä syntyä ja kasvaa. Blogiyhteisöjähän on jo vaikka kuinka, mekin molemmat kuulumme jo joihinkin, miksi siis vielä yksi?

Olipa kerran, lähes kaksi vuotta sitten, eräs pieni joukko Facebookissa. Heitä yhdisti se, että heidät oli valittu osallistumaan PING Helsinkiin, aivan ensimmäiseen vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan ja ryhmässä sai esittäytyä muille jo etukäteen. Sieltä huomasin Minna Luoman eli Rouva Sanan, järvenpääläisen toimittajan, joka bloggasi mm. paikallisista kulttuuritapahtumista. Ne kiinnostivat ja lisäsin rouvan postaukset lukulistalleni.

PING -tapahtumassa satuimme tämän rouvan kanssa samaan lounaspöytään ja pääsin kyselemään Minnalta hänen toimittajan ja bloggaajan rooliensa yhdistämisestä ja näiden kahden maailman eroista. Pingissä tapasin myös valtavasti muita bloggaajia, vloggaajia ja instagrammaajia, ja ensimmäistä kertaa kunnolla tajusin, kuinka isoksi homma oli kasvanut. Kuulin todella inspiroivia tarinoita ja ajatuksia, ja kiinnostuin ilmiöistä blogien suosion ja varsinkin niiden markkinointivoimien takana.

Sana voimautuminen ei kuulu suosikkeihini, mutta se kuvaa täydellisesti sitä tunnetta, joka valtasi koko jengin, kun pääsimme vertailemaan kokemuksiamme bloggaamisesta, somejulkisuudesta ja yritysten kanssa tehtävistä yhteistöistä. Juuri noin minäkin ajattelen! Mullekin kävi noin! Vau mikä idea!

Jotain siitä samasta hypestä tahdon Kublonkin tuovan jäsenilleen: vertaistukea, vinkkejä, uusia ideoita ja kavereita. Lisäksi haluan osaltani antaa keskiuusimaalaisille yrityksille tilaisuuden tutustua paikallisiin somevaikuttajiin ja vaikuttajamarkkinointiin. Vielä jos joku löytää kauttamme kiinnostavaa seurattavaa, tai innostuu itse kuvaamaan tai kirjoittamaan, niin aina parempi.

Paikallisuus on Kublon voima. Uskokaa tai älkää: kehä kolmosen takanakin on elämää, ja nyt voit mennä katsomaan minkälaista.