Luonnonkosmetiikan paras ale n-y-t

Mádara on se ensimmäinen luonnonkosmetiikka, jonka hiustenhoitotuotteisiin ihastuin. Shampoo ja hoitoaine ovat kuuluneet kylppäriini jo vuosia, ja myöhemmin niiden seuraksi tulivat palasaippuat. Laura Meikkipää-blogista vinkkasi joskus Mádaran SOS-sarjasta kuivalle ja helposti kiukustuvalle iholle, ja Nooran hieno työ toi tutuksi Pihlaja- ja Nokkonen-tuotteet yhteisen blogikodin vuosina. Nooran uusimmat tuotteetkin ovat muuten nyt kaupassa.

Luonnonkosmetiikan maailmaan tutustuin kestovaippojen kautta ja mutta 15 vuotta sitten valikoimaa oli vähän, eikä se aina ollut ilo silmälle tai nenälle. Nykyään tilanne on täysin toinen. Luonnonkosmetiikka on korkealaatuista, ylellistä ja todella toimivaa.

Aluksi shampoo ei tuntunut pesevän kunnolla, mutta kun ymmärsin, että se johtuu vain vaahtoavan kemikaalin puutteesta, se ei enää häirinnyt. Miksi vaahto olisi hyvä? Milloin opin ajattelemaan niin? Hoitoaine taltutti talvisinkin sähköiset suortuvat, joten jatkoon. SOS-sarja hoivaa hellästi ohutta ja kuivaa ihoani, eikä ikinä leiskauta sitä punaiseksi, niinkuin moni muu tuote on tehnyt.

Ja tänään on se päivä, kun nämä luottokamat saa -40% halvemmalla ja yli 70 euron ostoksiin saa kaupan päälle uuden silmänympärysvoiteen. Käykää ihmeessä nettikaupassa! 

En saanut tästä mielipiteestäni rahallista korvausta. Tuotteet ostin omilla rahoillani.

Perhelomalla: Mitä sisältää äidin käsilaukku?

Koko perheen kesäloma on alkanut ja kaikki yhdessä hyväntuulisina valmistaudutaan pieneen lomamatkaan. Laukut on pakattu ja aina hidasteleva äitikin on valmiina lähtöön.

Äitien käsilaukut vasta ovatkin jännittäviä. Niissä on kaikenlaista pikkusälää niin paljon, että äiti on tosi hidas löytämään sieltä mitään!

Siellähän on vain

  • lompakko
  • avaimet
  • puhelin
  • kamera
  • kaikkien passit
  • kaikki matkaliput
  • nenäliinoja
  • käsidesiä
  • juomapullo
  • välipalaa
  • laastaria
  • viisi erilaista muista matkatavaroista unohtunutta puhelimen laturia
  • lapsen puhelin
  • kosteuspyyhkeitä
  • kaksi lasten unohtamaa lippistä
  • A4-kokoinen kansio, jossa 378 sivua miehen varalta tulostamia paperiversioita kaikista mahdollisista varauksista, jotka ovat myös molempien puhelimissa
  • pokkari matkalukemiseksi
  • toinen pokkari miehelle (1078 sivua)
  • kynä
  • kahdet matkalla lentokentälle kiireesti ostetut uikkarit unohdettujen tilalle
  • huulipuna
  • hiusharja
  • lapsen hiusharja ja 14 erilaista pinniä ja pompulaa
  • purkkaa
  • pehmolelu, jota lapsi ei enää jaksanut kantaa
  • teinin taskussa olleet kuulokkeet
  • toiset, rikkinäiset, kuulokkeet
  • omat kuulokkeet
  • jonkun, ei ainakaan mun -kuulokkeet
  • kalenteri
  • lapsen t-paita, jolle kaatui limsaa
  • kuitti uudesta, lentokentän kaupan ainoasta sopivan kokoisesta t-paidasta (47,95)
  • lentokentän parkkilappu
  • lentokentältä ostetu vesipullot koneeseen (6 kpl)
  • haluun sittenkin kokiksen (3 kpl)
  • evääksi hankitut taxfree-karkkipussit á 500g (5 kpl)
  • suklaapatukka itselle
  • mä haluun sittenkin suklaapatukan (4 kpl)
  • Boeing A350 (pienoismalli)
  • henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita eli tamponeja (3 kpl)
  • lapsen värityskirja ja tarvittavat kynät (36 kpl)
  • lapsen taskussa olleet ärsyttävät karkkipaperit (14 kpl)
  • lapsen taskussa olleet muut kuin ärsyttävät karkkipaperit (4 kpl)
  • sen lapsen kännykkä, jonka laturi jäi sittenkin kotiin
  • miehen ilmaiseksi lentokentältä saama Hesari (sunnuntainumero)
  • rakkolaastareita
  • särkylääkkeitä
  • teinin huppari (koko XL)
  • teinin vanhat lenkkarit (koko 46)
  • kuitti teinin uikkarikaupasta löytämistä uusista edullisista ale-lenkkareista (189,95 -15%)
  • teinin taskuun unohtunut työtodistus kesätöistä
  • puuteri
  • naistenlehti, kannessa otsikot: ”Näin nautit lomasta” ja ””Helposti bikinikuntoon”
  • uudet, kokoa isommat bikinit
  • toinen suklaapatukka
  • reseptilääkkeitä

 

 

Viiniä kartanossa

Maanantaina alkoivat Riesling & Spätburgunder -viikot 44 ravintolassa Helsingistä Kuopioon. Viikkojen aikana saksalaisten rieslingien ja spätburgunderien eli pinot noirien ystävien kannattaa tarkistaa osallistuvat ravintolat osoitteesta rieslingviikot.fi ja käydä maistelemassa erikoismenuita ja harvinaisempiakin viinejä. Me pääsimme Kublon bloggaajan Sadun perheen kanssa tutustumaan Hirvihaaran Kartanon R&S-viikkojen herkkuihin Mäntsälään.

Hirvihaaran Kartano sijaitsee puolen tunnin matkan päässä Helsingistä keskellä syvää maaseudun rauhaa. Kartanon rakensi kodiksi itselleen vuonna 1918 Hirvihaaran Tulitikkutehtaan omistaja, insinööri Herman Holmberg, joka oli yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Holmbergin kuoltua tapaturmaisesti kartano on toiminut mm. Ramsayn perheen kotina, Mäntsälän kapinan näyttämönä, sota-aikaan ilmavalvontapaikkana ja sairaalana sekä ukko-kotina, johon siivottiin Helsingin kaduilta kaikki syrjäytyneet vuoden 1952 olympialaisten alta.

Nykyään Kartanossa järjestetään monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Ravintola ottaa vastaan minimissään kahdeksan hengen ryhmiä, mutta soittamalla saattaa päästä syömään yksinkin, jos tilaa on. Tänä vuonna Suomi 100-vuotta torstailounaat ovat kaikille avoimia, mutta suuren suosion vuoksi paikka kannattaa varata etukäteen.

Kartanossa voi myös viettää muutaman lomapäivän ja nauttia ympäristön luonnosta ja vaikka lähteä melomaan.

Kartanon keittiöpuutarhasta huolehtii luomupuutarhuri ja -kirjailija Suvi Lehtonen (Suvin blogi löytyy täältä). Suvi ehti esitellä meille kartanon pöytään kasvamassa olevia luomuvihanneksia upeassa lavapuutarhassa ja saimme samalla monta hyvää vinkkiä kotipuutarhaankin. Minusta tuholaismagneetti voikukkaviljelijästä oli vallan lohdullista kuulla, että jopa ammattilaisten puutarhassa on kutsumattomia vieraita, eikä kaikki aina kasvakaan. Sitä oli tosin vaikea uskoa kun katseli kevään kylmyydessä viheriöiviä onnellisia kasveja. Puutarhassa on muuten myös mahdollista vierailla esimerkiksi 21.5., kun siellä järjestetään Taimitori.

 

 

 

 

 

Mutta ehkä kerron teille myös ruuasta. Kartanon tunnelma on niin hurmaava, että siellä syöminen on juhlaa arkenakin. Meille tarjoiltiin alkuruuaksi taivaallinen parsakeitto kookoksella ja koivunmahlalla ja seuraksi Schmitges Riesling Cremant Brut 2014 -kuohuviiniä. Mitään niin täydellistä yhdistelmää en muista maistaneeni pitkään aikaan. Ehkä ihminen voisi elää parsakeitolla ja kuohuviinillä?

Välillä saimme ravunpyrstöjä parsavaahdolla ja pääruuaksi kevyseti savustettua merilohta ja puutarhan antimia, maa-artisokkaa, pinaattia, valkoista parsaa ja luumutomaattia ja sen kanssa aivan ihanaa punaisista rypäleistä tehtyä Weingut Meyer-Näkel Illusion Eins 2015 -valkoviiniä. Sadun Tsajut -ruokablogista löydät muuten tarkemmat ja asiantuntevammat tiedot ruuasta ja viineistä. Minähän olen vain herkkusuu fiilistelijä.

Jälkiruokana oli salmiakkivanukasta enkä ole maistanut sellaista ikinä. Salmiakki ja vanukas ei ehkä kuulosta match made in heaven -parilta, mutta Hirvihaaran keittiössä ne oli ehkä taiottu yhteen niin että syntyi jotain uutta ja mielettömän herkullista.

Muuten, äitienpäivälounaalle oli muutama hajapaikka vielä jäljellä, jos varaus on unohtunut. Vink vink miehet!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kartanonlenkki 56
Mäntsälä
*meille tarjottiin kaikki ruuat ja viinit

Praha aikuisille

 

Synkkä ja pimeä syksy tuntuu suomalaisena versiona uuvuttavan pitkältä ja lohduttomalta, mutta Prahan vanhassa kaupungissa sama pimeys ja sade tuntuu jotenkin kuuluvan maisemaan. Eikä joka paikkaan tunkeva kosteus ja viileys haittaa, jos kadunkulmissa tuoksuu tuore pulla eli trdelnik ja kuuma juoma. Tavallisen hotellin sijaan varasimme suloisen tunnelmallisen huoneiston ikivanhasta talosta aivan vanhan kaupungin keskustasta. Meillä oli pieni ja hieman matala holvikattoinen makuuhuone, pikkuruinen keittiö ja kylpyhuone. Black Star huoneistohotellissa on vain seitsemän huoneistoa, pienimmät näitä 40 neliöisiä. Talo on rakennettu joskus 1300-luvulla ja se sijaitsee pikkukadulla vain parinsadan metrin päässä Kaarlen sillalta.

 

 

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, joten kuljimme kaupungilla ja katselimme vanhan kaupungin turistilaumoja. Jos syksyn sateilla on kapeilla kaduilla tungosta, minkälainen tilanne on kesällä? Mihinkään ahtaimpaan paikkaan ei ollut tarve tunkea, joten ruuhka ei meitä häirinnyt. Aivan hotellimme lähellä oli Apple-museo, jonka kokoelma on yksityisen keräilijän. Juuri Jobs elokuvan katsoneena se oli ihan kiinnostava minustakin, eikä vain miehestä.

Nykyään on helppo vaeltaa vieraassa kaupungissa, kun kännykän kartalta voi tarkistaa sijaintinsa milloin tahansa. Näin löysimme vahingossa myös Alkemian museon, jossa kannattaa käydä. Museon kierrokselle otetaan vain muutama ihminen kerrallaan, koska kellari on ahdas ja pimeä. 1500-luvulta oleva alkemistin laboratorio on säilynyt juutalaiskorttelien tuhosta ja siellä salaoven takana on keitetty ikuisen nuoruuden eliksiiriä ja lemmenjuomia hallitsijan tuella ja kullan valmistuksen (tai yrityksen) ohella. Todella hieno ja kammottava paikka!

Toinen vahingossa löytynyt oli kommunismin museo, joka kertoo Tshekkoslovakian synkistä vuosista Neuvostoliiton vallan alla. Suosittelen Neuvostoliiton, mutta erityisesti Prahan kevään muistaville. Museoista hassuin oli kuitenkin Sex Machine Museum, jossa oli erotiikan vuosisatojen esineistöä prostituoitujen asuista mitä ihmeellisimpiin vempaimiin. Näyttelyn kiertää puolessa tunnissa, paitsi jos tahtoo jäädä katselemaan sata vuotta vanhoja eroottisia elokuvia.

Kaikki ruuhkaisimmilla turistialueilla olevat kahvilat ja ravintolat ovat aika kalliita (=lähes Suomen hinnoissa) mutta pari korttelia sivummalla on huomattavasti edullisempaa. Aivan paras ruoka- ja viinipaikka on pikkuinen Wine O’Clock Shop, johon pitää varata pöytä. Ruoka valmistuu silmiesi alla ja on taivaallista. Viinisuosituksissa otettiin huomioon sekä ruoka että ruokailijan toive. Ravintolassa voi syödä monta pientä ruokaa, jakaa toisen kanssa, tai vain napostella jotakin viinin seuraksi tilanteen mukaan.

Prahan monet ostoskeskukset tarjoavat shoppailijalle tekemistä. Tuliaiset lapsille löytyivät valtavasta Hamley’s lelukaupasta ja Nextiltä. Omaan laukkuuni hamstrasin tsekkiläistä korkealaatuista luonnonkosmetiikkaa, jota saa monista kaupoista. Tsekkiläiset puulelut ovat todella edullisia ja torikojuista saa matkamuistoja huomattavasti halvemmalla kuin keskustaja katujen monista matkamuistomyymälöistä, joista kannattaa käydä lähinnä tsekkiläistä designia ja kosmetiikkaa myyvässä Manufaktura -liikkeessä.

 

 
Booking.com – Parhaat tarjoukset

Ensimmäiset seitsemän työtä

Katja haastoi paljastamaan seitsemän ensimmäistä työtä #firstsevenjobs -somemylläkän innostamana. Mieleen tuli monta mahtavaa ja kamalaa muistoa, joten paljastuksia:

  1. Metsänistuttaja. Niitä männyntaimia oli aivan järjetön määrä ja jostakin niitä tuli aina vaan lisää. Olin 12-vuotias ja myöhästyin urakan venymisen vuoksi kokonaisen päivän taideleiriltä. En saanut palkkaa, koska joskus tulevaisuudessa omistaisin 1/4 niistä puista ja tavallaan tein töitä itselleni. Tai siis lapsilleni.
  2.  Jääurheiluseuran monitoimihenkilö noin 11-19-vuotiaana. Jaettiin mainoksia, myytiin lippuja, kahvia ja makkaraa, pestiin pelipaitoja, jaettiin ruokaa turnauksissa, liimattiin kirjekuoria kiinni ja laitettiin ne postinumerojärjestykseen, valmensin ringettejoukkuetta ja myöhemmin kuulutin peleissä tai pidin pöytäkirjaa. Suoritin ringettevalmentaja- ja jääkiekkotuomarikurssin ja ehkä merkittävämpänä saavutuksenani kirjoitin 15-vuotiaana hakemuksen, jolla seura sai 10 000 markan palkinnon Jääkiekkoliitolta.
  3.  4H-kerhonohjaaja. Olin 14-vuotias ja vedin kerhoa toisen samanikäisen tytön kanssa. Aluksi kaikki oli oikein mukavaa ja kerhossa innostuneita alakoululaisia, mutta sitten siitä kiinnostuivat jostain syystä myös ikäisemme pojat ja jouduimme pitämään ovia lukossa, etteivät ne tunkeneet sisään väkisin. Koska heitä ei otettu sisälle, he tyhjensivät pyöristämme kumit ja myöhemmin varastivat mopot. Lopetin.
  4.  Hinnoittelija Anttilan varastossa. Ensimmäinen kesätyö. Tuntipalkka oli 19.90 mk ja tehtävänä laittaa tavaroihin hintalappuja listan mukaan. Taukohuoneessa miehet polttivat tupakkaa. Tein töitä vain neljä viikkoa, koska heinäkuussa alkoi rippikoulu. Palasin Anttilaan vielä monena kesänä, sain nähdä hintalappujen muuttuvan viivakoodillisiksi ja tulostettaviksi, ja pääsin tekemään monenlaista kauppahommaa.
  5. Makkaranpakkaaja. Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen pääsin liukuhihnalle jääkaappilämpötilaan laittamaan grillimakkaroita riviin. Aioin olla siellä vain sen aikaa että aloittaisin Anttilassa kesäkuun alussa, mutta paremman palkan innostamana jäin loppujen lopuksi samaan firmaan pätkittäin lähes kuudeksi vuodeksi kaikenlaisiin töihin. Ensimmäisen kesän jälkeen tehdas lopetettiin ja seuraavaksi kesäksi hain toisen kaupungin paikkaan. Tyrmistys oli molemminpuolinen kun tapasin siellä edellisen kesän tuttujani, kokeneempia pakkaajia ”opiskelemassa alaa” jollain työllistämistuella, ja minä keltanokka kesätyttö sain oikeaa palkkaa.
  6. Lihakaupan myyjä. Aloitin jouluruuhka-apulaisena ja kesällä lomitin pomoa. Opin sahaamaan siankyljet grilliluiksi ja leikkaamaan pihvit. Kerran olin kiivennyt jakkaralle täyttämään ylähyllyä, kun asiakas tarttui kaksin käsin takapuoleeni. Säikähdin ja huitaisin tyyppiä kädessäni olleella pakkauksella naamaan, josta hän suuttui ja uhkasi soittaa pomolleni. Pomo haukkui minut. Asiakas ei saanut vammoja, mutta hänen vaimonsa tuhahti.
  7. Palvelutiskimyyjä ja kassantäti. Vielä silloin ei tarvinnut kysyä laitetaanko pakasteet pieneen pussiin. Sain asiakkaalta kukkia, kun olin ollut hänelle aiemmin ystävällinen, vaikka hänen lompakkonsa oli unohtunut kotiin. Tämän työsuhteen aikana minulle alkoi kertyä eläke.
anttila_1989
Tämännäköisiin vaatteisiin ammuin hintalappuja roikkumaan ensimmäisenä Anttilan kesänä.

 

Myöhemmin ehdin olla mm. paikallislehden toimittaja ja päihdevieroitusosaston ohjaaja.

Nämä menneiden ja useimmiten CV:n ulkopuolelle tiputettujen työpaikkojen luettelot on jo ehditty moittia kovapalkkaisten brassailuksi hanttihomma-kokemuksillaan tai työttömien kiusaamiseksi. En ymmärrä mitä leveilemistä on sen paljastamisessa, että on tehnyt monenlaista työtä, jopa jotain sellaista, johon kaikki eivät suostuisi. Tai millä tavalla työtöntä loukkaa jonkun muun työpaikka joskus 20 vuotta sitten?

Minusta nämä listat ovat kiinnostavia. Ne kertovat, paitsi monenlaisista työhistorioista, myös työelämän ja yhteiskunnan muutoksesta. Varsinkin meillä 1970-luvulla ja aiemmin syntyneillä on kokemusta töistä, jotka ovat jo kadonneet. Edellisen lama-ajan nuorina kesätyöpaikoista oli pulaa (samoin kuin nykyäänkin) eikä valinnanvaraa ollut. Onnekas oli jos kesätyön sai, joten ns. paskaduunit olivat usein sitä aivan kirjaimellisesti.

Juttelin muuten jokin aika sitten paljon rekrytointia tekevän ihmisen kanssa, joka kertoi pitävänsä työkokemusta hampurilaisravintolasta, tehtaan liukuhihnalta, varastoista, siivouksesta ym. positiivisena, koska se kertoo ihmisen kestävän myös haastavia tilanteita, pitkästymistä ja rankkoja päiviä. Nämä tyypit eivät pikkuasioista valita tai jää saikulle heti kun ekan kerran aivastuttaa.

Vaikka silti kyllä vähän kadehdin ihmisiä, joilla on nuoresta saakka johdonmukainen CV.