Luonnonkosmetiikan paras ale n-y-t

Mádara on se ensimmäinen luonnonkosmetiikka, jonka hiustenhoitotuotteisiin ihastuin. Shampoo ja hoitoaine ovat kuuluneet kylppäriini jo vuosia, ja myöhemmin niiden seuraksi tulivat palasaippuat. Laura Meikkipää-blogista vinkkasi joskus Mádaran SOS-sarjasta kuivalle ja helposti kiukustuvalle iholle, ja Nooran hieno työ toi tutuksi Pihlaja- ja Nokkonen-tuotteet yhteisen blogikodin vuosina. Nooran uusimmat tuotteetkin ovat muuten nyt kaupassa.

Luonnonkosmetiikan maailmaan tutustuin kestovaippojen kautta ja mutta 15 vuotta sitten valikoimaa oli vähän, eikä se aina ollut ilo silmälle tai nenälle. Nykyään tilanne on täysin toinen. Luonnonkosmetiikka on korkealaatuista, ylellistä ja todella toimivaa.

Aluksi shampoo ei tuntunut pesevän kunnolla, mutta kun ymmärsin, että se johtuu vain vaahtoavan kemikaalin puutteesta, se ei enää häirinnyt. Miksi vaahto olisi hyvä? Milloin opin ajattelemaan niin? Hoitoaine taltutti talvisinkin sähköiset suortuvat, joten jatkoon. SOS-sarja hoivaa hellästi ohutta ja kuivaa ihoani, eikä ikinä leiskauta sitä punaiseksi, niinkuin moni muu tuote on tehnyt.

Ja tänään on se päivä, kun nämä luottokamat saa -40% halvemmalla ja yli 70 euron ostoksiin saa kaupan päälle uuden silmänympärysvoiteen. Käykää ihmeessä nettikaupassa! 

En saanut tästä mielipiteestäni rahallista korvausta. Tuotteet ostin omilla rahoillani.

Kepparit kunniaan eli Hobbyhorse Revolution

Hyvinkäällä järjestettiin ensimmäistä kertaa Red Carpet elokuvafestivaali syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Festariohjelmiston elokuvista me leffa-ahmatit olimme jo ehtineet nähdä lähes kaiken, mutta siellä oli yksi helmi, jota lähdimme katsomaan yhdessä 10-vuotiaan kanssa: dokumentti Hobbyhorse revolution.

Palkittu elokuva seuraa kolmea nuorta naista, jotka ovat intohimoisia keppariharrastajia. Kepparit mielletään usein lasten leluiksi, mutta internetin aikakaudella harrastajat ovat löytäneet toisensa synnyttäneet huikean yhteisön tapahtumineen. Kaikki kolme ovat kuitenkin välillä harrastuksestaan hiljaa: ymmärtämättömät arvostelevat ja jopa kiusaavat.

Alisa on harrastanut keppareita vuodesta 2008 ja on yksi lajin suurista staroista. Hän on innostanut lukuisia uusia harrastajia mukaan, menestynyt lajin kilpailuissa ja maksanut jopa ajokorttinsa keppareista saamillaan tuloilla. Elokuvassa Alisa tuo esiin harrastajien hyvän yhteishengen ja avoimuuden. Kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Tapasimme Alisan elokuvan jälkeen ja hän kertoi, että keppariharrastuksen suosio kasvanut viime vuosina valtavasti ja levinnyt Suomesta jo muihin pohjoismaihin.

Aisku on toinen leffan päähenkilöistä ja juuri Alisan innoittamana päätynyt keppareiden pariin. Aisku on kolmikosta se, joka joutuu piilottelemaan harrastustaan eniten ja kertoo, että tavallaan on olemassa kaksi Aiskua: keppariharrastaja ja se kavereiden tuntema, joilla ei ole aavistustakaan keppareista. Aisku on todella valovoimainen ja karismaattinen persoona ja selvästi sekä kepparipiirien että ystäviensä ihailema.

Elsa on kolmikon nuorin, mielikuvitusrikas ja luova taiteilija, jolle kepparit ovat olleet apuna selviämisessä koulukiusaamisesta. Elsan puheenvuorot olivat todella koskettavia, koska ohjaaja Selma Vilhunen sai upeasti esille tytön upean persoonallisuuden, ja tämän herkän lahjakkaan lapsen joutuminen koulukiusatuksi oli tuskallista kuultavaa, mutta toisaalta niin monta kertaa yläkoulussa nähtyä. Erilaisuutta ja lahjakkuutta ei siedetä.

Dokumentin rakenne on hieno. Se kuljettaa hämmennyksestä yhteenkuuluvuuteen ja surusta riemuun. Oli hauska nähdä harrastukseensa hurahtaneiden elämää, koska siinä oli jotakin tuttua omilta kestovaippapalstoilla roikkumisvuosiltani:  pienen piirin yhteinen juttu syttyy ryhmässä roihuksi. Samaa tulta näen nykyään lastenvaate-ryhmissä ja näitä kaikkia kolmea hommaa yhdistää myös se, että ulkopuoliset ovat kärkkäitä arvostelemaan ja naureskelemaan näitä ”typeriä” juttuja.

Upeaa oli myös seurata lasten ja nuorten yhteistä tekemistä. Valtavat kisat ilmoittautumisineen, leirit ja valmennukset, kaikki tyttöjen joukkovoimaa ja varmasti opettaneet tekijöilleen monia työelämässäkin tarpeellisia taitoja.

#kepparitkunniaan

 

Postaus julkaistu myös Minityylissä. Elokuva nähty pressilipulla.

Helsingin kaupunginteatterin syksy

Kahden vuoden evakon jälkeen teatterilaiset ovat palanneet kotiinsa ja kaupunginteatterin remontti on valmistunut. Viisikymmentä vuotta sitten valmistunut talo on käyty läpi lattiasta kattoon ja seinien sisään, ja nyt kaiken pitäisi olla kunnossa. Ensivaikutelma on ainakin upea: vanhat värit on kaiveltu esiin ja ulkoasu palautettu mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Tekniikka on nykyaikaisinta mahdollista. Ajatelkaa, että esimerkiksi nämä pienen lämpiön reikätiilet on irrotettu ja joka ikinen reikä on puhdistettu..! Tässä noista näkyy vain pieni osa. Ikkuna on avattu uudelleen, välillä sitä ei ole ollut.

Pääsin kurkistamaan myös kulissien taakse, ja sielläkin kaikki oli uutta ja kiiltävää. Henkilökunta on saanut työskennellä talossa keväästä saakka ja laittaa puvustoa ja tarpeistoa paikoilleen. Käsittämättömän suuri työ.

Tekijänoikeudellisista syistä kuvata sai vain rajatusti, mutta jättimäinen lavastamo oli aika vaikuttava. Maskiin ja näyttelijöiden pukuhuoneisiinkin sai kurkistaa nopeasti.

 

Saimme nähdä makupaloja syksyn tarjonnasta ja omat suunnitelmani ovat selvät: tyttären kanssa menen katsomaan Peppi Pitkätossun, miehen kanssa Arvoituksellisia muunnelmia, poikien kanssa katsotaan Palkkamurhaajan painajainen ja tyttökaverit napataan mukaan katsomaan Ulla Tapanisen Lava-ammuntaa ja Hansun ja Pirren Mieleni minun tekevi. Jos vielä liimaisin julisteita huoneeni seinille, olisivat nämä naiset siellä kunniapaikalla.

Toivottavasti teatterinaiseni tahtoisivat nähdä myös Kultaisen vasikan tai Myrskyluodon Maijan. Historiaa rakastava teini voisi lähteä katsomaan myös Suomen historiaa kuvaavan Mannerheim ja saksalainen suudelma.

Ihana ihana syksy tulossa!

Lue lisää HKT:fi

Ulla Tapaninen
Riitta Havukainen ja Eija Vilpas
Palkkamurhaajan painajainen
Ilkka Heiskanen ja Heikki Kinnunen: Arvoituksellisia muunnelmia

 

Sevillan sokea mies

”Hän avasi pienen ulko-ovensa, joka oli upotettu järeään messinkiniittiseen puuporttiin, astui Calle Bailénille ja poistui ylisuuresta talostaan. Hän tiesi, että asunto oli liian suuri yksinasujalle ja liian suureellinen hänen asemassaan olevalle miehelle, mutta aina kun hän alkoi harkita sen myymistä, koko ajatus alkoi tuntua liian työläältä. Ensinnäkin hänen pitäisi täyttää isän testamentin vaatimus – tyhjentää ateljee ja polttaa kaikki. Polttaa koko roska viimeistä luonnosta myöten. Hän ei kyennyt siihen. Hän ei ollut tehnyt sitä. Hän ei ollut edes käynyt ateljeessa isän kuoleman jälkeen, ja siitä oli melkein kaksi vuotta.”

Sevillan murharyhmän ylikomisario Javier Falcón saa hiljaisen viikon alussa tutkittavakseen poikkeuksellisen jutun. Tunnettu ravintoloitsija löytyy sidottuna tuoliin ja itseaiheutetut kuolemaan johtavat vammat kertovat kauheasta taistelusta. Kun Falcón alkaa tutkia ravintoloitsija Jimenezin elämää, huomaa hän oman elämänsä traagisten käänteiden osuvan yhteen monen tapahtuman kanssa. Javier Falcón avaa ateljeen ja etsii isänsä päiväkirjat. Kun lisää ihmisiä murhataan, on aika selvittää murhien rinnalla oma elämänsä.

”19.3.1932, Dar Riffen, Marokko

Tänään minä täytän seitsemäntoista. Oscar on antanut minulle lahjaksi tämän tyhjän kirjan ja käskenyt minun täyttää sen. On kulunut melkein vuosi siitä, kun sattui se, mitä minä nimitän ”tapaukseksi”, ja olen alkanut epäillä, että jos en kirjoita asioita ylös sillä tavalla kuin ne muistan, unohdan millainen olen ollut ennen. Vaikka kymmenen kuukautta Legioonan koulutuksessa ja raa’assa kurissa on tehnyt minut epävarmaksi asian suhteen. Kasarmilla selviää parhaiten iltaan asti, kun on ajattelematta.”

Tartuin tähän kirjaan Espanjan lennolla loman alussa, koska oikea lukuympäristö saa kirjan elämään syvemmin. Ahmin sivuja toistensa jälkeen monta yötä, vaikka ristiriita mielenterveytensä kanssa kamppailevan poliisipäällikön, julmien murhien ja Välimeren auringon välillä oli jyrkkä.

Wilsonin dekkari on oikeastaan romaani, jossa on poliisi ja selvitettävä murha. Kirjassa on kaksi tarinaa. Javier Falcónin elämä ja nykyaika sekä hänen isänsä, taiteilija Francisco Falcónin päiväkirjojen kertoma elämäntarina. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä Javier Falcónin selviytyminen ole varmaa. Hän taistelee sekä omia demonejaan, että ovelaa murhaajaa vastaan.

Kirjan tarina on huikean monikerroksinen, ihmiset kaikessa epätäydellisyydessään kiinostavia ja kerronta niin elävää, että kuumuus polttaa ja aika katoaa.

Kirjailija Robert Wilson on sanonut, että Javier Falcón syntyi, koska häntä on häirinnyt se, etteivät kirjojen sankarit koskaan muutu. Seuraavaa osaa odotellessa…

Robert Wilsonin kirjoista on tehty TV-sarja Falcòn, jota ei ainakaan vielä ole valitettavasti nähty Suomessa.

Perhelomalla: Mitä sisältää äidin käsilaukku?

Koko perheen kesäloma on alkanut ja kaikki yhdessä hyväntuulisina valmistaudutaan pieneen lomamatkaan. Laukut on pakattu ja aina hidasteleva äitikin on valmiina lähtöön.

Äitien käsilaukut vasta ovatkin jännittäviä. Niissä on kaikenlaista pikkusälää niin paljon, että äiti on tosi hidas löytämään sieltä mitään!

Siellähän on vain

  • lompakko
  • avaimet
  • puhelin
  • kamera
  • kaikkien passit
  • kaikki matkaliput
  • nenäliinoja
  • käsidesiä
  • juomapullo
  • välipalaa
  • laastaria
  • viisi erilaista muista matkatavaroista unohtunutta puhelimen laturia
  • lapsen puhelin
  • kosteuspyyhkeitä
  • kaksi lasten unohtamaa lippistä
  • A4-kokoinen kansio, jossa 378 sivua miehen varalta tulostamia paperiversioita kaikista mahdollisista varauksista, jotka ovat myös molempien puhelimissa
  • pokkari matkalukemiseksi
  • toinen pokkari miehelle (1078 sivua)
  • kynä
  • kahdet matkalla lentokentälle kiireesti ostetut uikkarit unohdettujen tilalle
  • huulipuna
  • hiusharja
  • lapsen hiusharja ja 14 erilaista pinniä ja pompulaa
  • purkkaa
  • pehmolelu, jota lapsi ei enää jaksanut kantaa
  • teinin taskussa olleet kuulokkeet
  • toiset, rikkinäiset, kuulokkeet
  • omat kuulokkeet
  • jonkun, ei ainakaan mun -kuulokkeet
  • kalenteri
  • lapsen t-paita, jolle kaatui limsaa
  • kuitti uudesta, lentokentän kaupan ainoasta sopivan kokoisesta t-paidasta (47,95)
  • lentokentän parkkilappu
  • lentokentältä ostetu vesipullot koneeseen (6 kpl)
  • haluun sittenkin kokiksen (3 kpl)
  • evääksi hankitut taxfree-karkkipussit á 500g (5 kpl)
  • suklaapatukka itselle
  • mä haluun sittenkin suklaapatukan (4 kpl)
  • Boeing A350 (pienoismalli)
  • henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita eli tamponeja (3 kpl)
  • lapsen värityskirja ja tarvittavat kynät (36 kpl)
  • lapsen taskussa olleet ärsyttävät karkkipaperit (14 kpl)
  • lapsen taskussa olleet muut kuin ärsyttävät karkkipaperit (4 kpl)
  • sen lapsen kännykkä, jonka laturi jäi sittenkin kotiin
  • miehen ilmaiseksi lentokentältä saama Hesari (sunnuntainumero)
  • rakkolaastareita
  • särkylääkkeitä
  • teinin huppari (koko XL)
  • teinin vanhat lenkkarit (koko 46)
  • kuitti teinin uikkarikaupasta löytämistä uusista edullisista ale-lenkkareista (189,95 -15%)
  • teinin taskuun unohtunut työtodistus kesätöistä
  • puuteri
  • naistenlehti, kannessa otsikot: ”Näin nautit lomasta” ja ””Helposti bikinikuntoon”
  • uudet, kokoa isommat bikinit
  • toinen suklaapatukka
  • reseptilääkkeitä