Uusi opetussuunnitelma, koulu nykyaikaistuu?

Koulu on ollut samankaltainen aina jesuiittojen ajoilta saakka. Oppilaat kuuntelevat ja katsovat opettajaa ja opettaja tarjoilee heille tietoa. Koululaitoksen alusta saakka oppiaineet on jaettu ryhmiin: luonnontieteet, taito- ja taideaineet, kielet jne. Samanikäisille oppilaille opetetaan samanlaisia asioita, tytöille ja pojille ennen erikseen, nyt jo lähes kokonaan yhdessä. Samalla lapsille ja nuorille opetettiin yhteiskuntaan ja aikaan sopivia käytöstapoja, uskontoa, arvoja, asenteita, jonottamista, vuoron odottamista ja auktoriteettien kunnioittamista.

Suomalainen koulu on ollut maailman paras, mutta siihen ei haluttu tyytyä. Koulun on mukauduttava vauhdilla muuttuvaan maailmaan. Tietoa maailmasta on tarjolla valtavasti, ja jos koulu tarjoaa siitä jonkinlaisen osan, se osa on aina jonkun omista lähtökohdistaan valitsemaa. Sen lisäksi on tarjottava oppilaille avaimet tiedon etsimiseen itsenäisesti, jotta he voisivat ymmärtää maailmaa laajasti ja hankkia mahdollisimman paljon itseään kiinnostavaa tietoa.

Uusi opetussuunnitelma näkee oppilaan roolin aktiivisena ja yksilöllisenä oppijana, ei enää ikäluokkaansa kuuluvana tiedon vastaanottajana, jonka tehtävänä on vain oppia valmiit sisällöt mahdollisimman hyvin ulkoa.

Konkreettinen uusi opiskeltava asia on koodaus. Lisäksi omasta hyvinvoinnista huolehtimista käsitellään ja opetellaan entistä enemmän, kielten opiskelu aloitetaan vähän aikaisemmin ja kevyemmin, ja oppilaista muodostetaan erilaisia ryhmiä entisten luokkarajojen yli.

Oppiaineita ei enää rajata tiukasti omikseen, vaan tehdään yhä enemmän ainerajoja ylittäviä projekteja ryhmissä ja useamman opettajan ohjauksessa. Omaa oppimistyyliä opetellaan tunnistamaan pienestä saakka.

Kuulostaa hyvältä! Mutta muutamasta asiasta olen huolissani:

  • miten käy niiden, jotka eivät jostakin syystä ole kovin aktiivisia ja itseohjautuvia? Onko heille tarpeeksi apua ja tukea tarjolla?
  • opettajien työmäärä lisääntyy, koska valmiita materiaaleja käytetään yhä vähemmän. Näkyykö tämä palkkauksessa ja tuntimäärissä?
  • putoaako yhä useampi tietoaineissa kokonaan, jos uudistusten kanssa samaan aikaan ajetaan läpi säästöjä?
  • onko meillä tulevaisuudessa hyvin eritasoisia peruskoulun päättäneitä hakemassa jatkokoulutuspaikkoja?
  • kasvavatko kuntakohtaiset erot koulutuksen laadussa?

Omat teinini ovat tänä syksynä viihtyneet koulussa erityisen hyvin. Toinen on päässyt luonnontiedeluokalle, jossa perehdytään vähän enemmän ja syvemmin hänen lempiaineisiinsa samanhenkisten kavereiden kanssa. Toinen on saanut opiskelurauhaa uusien ryhmäjakojen myötä, mutta palaan niihin myöhemmin.

Lopuksi erinomainen esitys koulusta, ja vaikka siinä puhutaan Yhdysvalloista, samoja asioita tapahtuu meillä Suomessakin. Tai tapahtui.

PS. Oletteko muistaneet palauttaa kaikki laput ja maksaa xylitolipastillit ja leirikoulumaksut? Mulla on vieläkin jotain to-do -listalla.

Taiteiden yön kirja-ale tänään

Helsingissä vietetään Taiteiden yötä epävakaisessa säässä, mutta täällä maalla kaivaudutaan sohvannurkkaan viltin alle lukemaan. Elisa Kirja juhlii Taiteiden yötä verkossa ja on laittanut aleen huikean hyviä ja tosi uusiakin kirjoja. Ale on voimassa vain aamu yhdeksään huomenna 26.8. eli kannattaa käydä heti.

Nämä klikkaisin omalle hyllylleni:

 

Viestejä_Koomasta_-_Marja-Leena_Tiainen_-__kirja

Monen aikuisenkin rakastama ja ylistämä Marja-Leena Tiaisen nuortenkirja Viestejä Koomasta (3,90€) ja Mooses Mentulan Jääkausi (3,90€).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

moosenmentulajääkausi

 

Alessa on paljon muutakin, esimerkiksi Tommi Kinnusen Lopotti (9,90), Laura Lähteenmäen ihana Korkea aika (3,90€ !!), Mikko-Pekka Heikkisen Poromafia (9,90), Maarit Tyrkön nyt julkisuudessa rummutettu kekkosmuistelo Presidentti ja toimittaja (9,90€), Mimmit 1-3 (3,90€ kpl) ja paljon hyviä dekkareita ja viihdettä.

(Elisa Kirja ei valitettavasti sponsoroi tätä postausta.)

 

Leffaherkku: Pässit

passit_juliste

 

Pässit on islantilainen elokuva, ja se on kahminut palkintoja Cannesissa ja vaikka missä, eikä ole ensimmäinen. Ne 300 000 islantilaista tekevät huippuleffoja ja pelaavat futista kuin hullut, ja menestys olisi jopa ärsyttävää, ellei islannin kieli olisi niin mainion kuuloista, ja yksi suomalainen huippunainen olisi hieman selittänyt suomeksi tätä viikingeistä ja ryöstetyistä naisista syntynyttä kansaa.

Pässit sijoittuu kaukaiseen laaksoon Islannin maaseudulle, jossa kasvatetaan huippurotuisia lampaita. Kiddi (Theodór Júlíusson) ja Gummi (Sigurður Sigurjónsson) ovat veljekset, jotka eivät ole puhuneet toisilleen neljäänkymmeneen vuoteen, vaikka ovat lähimmät naapurit. Heidän lampaansa ovat parhaista parhaat, sukupolvien työn tulos. Lampaat korvaavat heille perheen ja lapset, joita kummallakaan ei ole.

Pässi-kilpailussa veljelleen hävinnyt Gummi löytää voittajapässistä vakavan ja tarttuvan sairauden, ja päätyy tekemään päätöksen, jonka vuoksi vanhat kaunat on haudattava ja veljesten tehtävä yhteistyötä.

Hiljainen huumori uppoaa suomalaiseen ja ehkä meidän on myös helpompi ymmärtää veljesten ratkaisuja, jotka saattavat jossain muualla tuntua hyvin erikoisilta. Lempeä ja hauska juoni ja mainio puvustus ja lavastus. Myös teinit suosittelevat!

PS. Koska islantilaisia on niin vähän, he tuntevat kaikki toisensa, kts. esimerkki tästä.

 

“Mun pyörää ei oo tarkotettu ajamiseen!” (teinit liikkeelle)

Ensimmäinen kokonainen kouluviikko takana. Neljät kirjat on päällystetty ja lippulaput täytetty ja pakattu reppuun. Jokaisella on sopivat kengät ja takki, liikuntavaatteet, kynä ja kännykkä. Rahaa on mennyt taas sen verran, että laskupinoa selatessa hiki tirahtaa alas selkärankaa.

Harrastuksetkin alkavat. Viime keväänä pojat lompsivat treeneihinsä haluttomasti ja alkoivat puhua lajin vaihdosta. Toivelaji olisi ollut ns. e-urheilu, eli pleikan tai koneen pieksäminen omassa huoneessa, mutta koska se ei ole olympia-lajikaan, emme voineet hyväksyä sitä ykkösvaihtoehdoksi. Asiaa on puhdittu ja siitä on kinattu koko kesä ja kun ilmoittautumiset alkoivat, annoin pari päivää aikaa miettiä ennen kuin ilmoittaisin koko jengin jatkamaan vanhaa tuttua lajia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi tahtoi aloittaa sen sijaan kuntosaliharjoittelun, mutta paikallisella salilla on jo riittävästi teinejä, jotka istuvat laitteissa selaamassa kännykkää, ottavat selfietä tai sekoittelevat protskujuomia seinään nojaillen. Noup. Tennis olisi kiinnostanut, mutta treeniajat ja kulkeminen teki homman haastavaksi. Joku taistelulaji? nyrkkeily? jenkkifudis? uinti? no joo ja ei. Viimein se löytyi, sulkapallo!

Muutamat treenit on takana ja vielä ainakin intoa riittää, ainakin jos treeneihin pääsee autolla. Aina ei pääse, ja silloin löytyy syitä jäädä kotiin: oli rankkaa koulussa/ kauheesti läksyjä (perjantai?)/ jalkaan tai päähän sattuu/ lenkkarit on huonot/ pyörä on huono tai sitä ei ole ollenkaan tarjoitettu ajamiseen (?!).

Tavoitteet eivät ole korkealla, vaan sinä, että lapsuuden liikunnan ilo säilyisi. Se yksinkertainen hyvä fiilis jo ennen treeniä, että on menossa tekemään jotakin hauskaa, eikä pakkopullaa.

liikkeelle2

 

Antakaa minulle voimaa ja sitkeyttä selvitä tästä, ja sopivasti tsemppaamalla saada koko joukko, tai ainakin yläkoululaiset pysymään mukana kevääseen. Nyt kun välitunnit istutaan selaamassa puhelinta jää liikkuminen muutenkin vähemmäksi, eikä se e-urheilun peukalonheilutus vakuuta. Alakoulussa onneksi pelataan fudista välitunnit, ja muutenkin kavereiden kanssa oleminen on liikkuvampaa.

Ja se salitreenikin alkaa, kun lähtee isän mukaan (ja valvottavaksi).

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanha nainen festareilla

flow12

flow10

flow9

flow11

flow8

flow7

flow6

flow5

flow4

flow3

flow2

flow1

flow19

flow20

flow18

flow17

flow16

flow15

flow14

flow13

 

Yksi viikonloppu, jota odotettiin siitä saakka kun palattiin perhelomalta hieman loman tarpeessa. Flow, todella sopiva kohde meille 90-luvun mutafestarireissaajille, joille on kehittynyt kahdessakymmenessä vuodessa mukavuudenhalu, joka on vaihtanut teltat hotelliin ja liftin taksiin. Jonoista ja ruuhkista te olette jo kuulleet kaiken, mutta vaikka vessajonot liikkuivat todella nopeasti ja vessassa oli aina sekä paperia että käsidesiä, kahvijono sunnuntaina oli jotain 45 min, viinijono lauantaina ainakin saman verran, enkä nähnyt Kaukoa kuin katsomon raosta ja se harmittaa. Vähän ristiriitaisin fiiliksin palasin arkeen.

Flow on ihana, eikä se voi olla missään muualla. Mutta ensi vuonna toivottavasti tehdään jotain vähän toisin. Tai myydään taas vain 23 000 lippua per päivä. Tai hankitaan enemmän kahvia?

Tai aivan sama. Nähdään Flow 2017!