Airwalk -tennarit palaavat (myös!)

Kaikki hienot kasari- ja ysäri-jutut ovat tehneet comebackejä jo kauan, mutta nyt on palaamassa yksi tosi cool, nimittäin Airwalk-tennarit, jotka piti olla jokaisella arvonsa tuntevalla ysäriteinillä. 1986 syntynyt skeittimerkki on 30v -juhliensa kunniaksi palkannut huippusuunnittelijan ja saanut mallistonsa myyntiin hyperviileään ranskalaiseen Coletteen.

Meille suomalaisille hieno aika palata, nämä eivät ole vielä kadonneet kirppareilta, sillä kenkiä on myyty koko ajan. Pian ne saattavat olla aarteita, kuten nyt jo vanhat kasari adidakset.

Itsemurhapelejä ja feikkiuutisia

Tänään päivällä Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti, että vantaalaisesta koulusta on oltu yhteydessä poliisiin, koska lapsia ja nuoria huolestuttaa itsemurhapeli Blue Whale. Poliisin tiedote levisi vauhdilla ja myös tiedotusvälineet tarttuivat siihen. Kyseessä kerrottiin olevan peli, jossa pelaaja saa 50 päivän ajan toinen toistaan pelottavampia tehtäviä, jotka pitää kuvata ja näin todistaa peliryhmän vetäjälle. Viimeinen tehtävä on itsemurha hyppäämällä korkean rakennuksen katolta.

Lähes samaan aikaan alettiin kaikkien uutista jakavien viesteihin linkittää lähinnä amerikkalaisia juttuja siitä, että koko juttu on trolli eikä peliä ole ollenkaan olemassa. Nämä kumoavat uutiset viittasivat kuitenkin tietoon, jonka mukaan lapsille jaetaan puhelimeen ladattavaa sovellusta, joka on tämä peli. Tällaista sovellusta ei ole, vaan peliryhmät toimivat muuten.

Poliisi vastasi kritiikkiin, että tietoa pelistä on tullut myös heidän oman tiedustelunsa kautta ja tällä hetkellä ei vielä ole selvää, liittyvätkö viimeaikaiset autojen edessä makaamiset ja junaradalla liikkumiset tähän peliin.

Tällä hetkellä netissä taistellaan nyt sitten siitä onko peli trolli vai ei. Molemmilla puolilla on vakuuttavia todisteita oman kantansa tueksi.

Miksi väitellä? On aivan sama onko juttua paisuteltu boteilla ja valeuutisilla, jos lapset kuitenkin pelkäävät asiaa. On aivan sama kuinka monta todistetta tai todistajaa kukakin puolelleen saa, jos netissä lasten silmille hyppää kuvia käsivarsiin viilletystä valaasta ja Instagramissa jaetaan itsemurhahyppykuvia (en linkitä näitä, vaikka näin ne itse, löytyvät helposti googlella.) Joku pelkää, toinen innostuu ideasta ja yllyttää kaverit mukaan vaaralliseen leikkiin. Ensimmäinen tehtävä on helppo, raaputtaa vaan numeron käteen neulalla… Seuraavaksi pitäisi yöllä klo 4.20 katsella kauhufilmejä jne. Tehtävälista on helppo löytää.

En enää tiedä olisinko kiukkuinen ja pahoinvoiva, mutta voi hullu maailma. Puhukaa tästä tänään tai viimeistään aamulla lapsillenne. He kuulevat siitä koulussa viimeistään huomenna. Muistatteko vielä ne pellet..?

Karkaa Alaskaan

Alaskassa asuvan Eowyn Iveyn esikoisteos Lumilapsi nousi Pulizer-ehdokkaaksi ismestyessään 2013. Ostin kirjan lukemisen puutteessa Elisa Kirjan alesta ja tartuin siihen odottamassa juuri mitään Kirja on kolmisen vuotta sitten aiheuttanut pientä kohua, mutta mennyt minulta kokonaan ohi.

Mabel ja Jack lähestyvät viittäkymmentä, mutta päättävät lähteä uudisraivaajiksi Alaskaan. 1920-luvun Alaska on ankara ja vaatii rohkeutta ja valtavasti työtä, jotta siellä selviäisi. Kirjan mukaan Alaska on hukattuja miehiä ja rumia naisia varten. Mabel ja Jack elävät pienessä mökissään lähellä jokea. Jack raivaa peltoa, mutta työ käy toivottoman hitaasti ja nälkä vaanii hallaöissä. Mabelin tehtävä on laittaa ruokaa, hoitaa kotia ja odottaa miestään kotiin. Mutta Mabel menee joelle ja toivoo, ettei jää kestäisi.

Jää kestää ja kuolemalta kuin viime hetkellä karannut Mabel saa vähän elämästä kiinni. Hän ystävystyy naapurin Estherin kanssa ja tuon vahvan housuihin pujeutuvan naisen voimasta tarttuu häneenkin jotain. Ensilumen sataessa Mabel innostuu leikkimään ja pyytää Jackia rakentamaan kanssaan lumesta pienen tytön. Siitä tulisi ehkä juuri sellainen, kuin heidänkin pieni tyttönsä olisi voinut olla. Aamulla lumisade on lakannut ja lumityttö kadonnut. Vain pienet jäljet katoavat metsään.

Jää kestää ja kuolemalta kuin viime hetkellä karannut Mabel saa vähän elämästä kiinni. Hän ystävystyy naapurin Estherin kanssa ja tuon vahvan housuihin pujeutuvan naisen voimasta tarttuu häneenkin jotain. Ensilumen sataessa Mabel innostuu leikkimään ja pyytää Jackia rakentamaan kanssaan lumesta pienen tytön. Siitä tulisi ehkä juuri sellainen, kuin heidänkin pieni tyttönsä olisi voinut olla. Aamulla lumisade on lakannut ja lumityttö kadonnut. Vain pienet jäljet katoavat metsään. Jack ja Mabel uskovat vuorotellen näkevänsä kotinsa lähellä juoksentelevan pienen vaaleatukkaisen tytön, jolla on heidän lumityttönsä lapaset ja huivi, mutta näkevätkö he suuren hiljaisen pimeyden luomia harhoja. Kukaan ei tiedä mistään puuttuvan tyttöä, eikä häntä ole nähnyt kukaan muu.

Kun tyttö astuu osaksi Mabelin ja Jackin elämää, hän katoaa aina metsään ja häviää lumien sulaessa. Mabel alkaa uskoa tytön olevan sadun Lumilapsi, joka sulaa lämpimässä. Esther pelkää Mabelin menettäneen järkensä, mutta Jackin kanssa he elävät onnellisina salaisen lapsen käyntejä odottaen. Ja kun kesä on ohi, tyttö palaa.

Kirja on lumoava kuvaus Alaskan julmasta luonnosta ja maasta vuorten raastaman taivaan alla. Mabelin pehmeys ja heikkous hajoaa pakkasiin ja Jack ei enää pelkää vaimonsa hajoavan pienimmästäkin kolhusta. He oppivat kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen puhumaan menettämästään lapsesta, ja kiinnittyvät toisiinsa lämpimämmin kuin ennen.

Mutta Mabelin kuulemissa saduissa Lumilapsen kohtalo on aina synkkä. Miten käy heidän lumilapsensa Fainan?

Kirjaan voi karata kevään kylmää harmautta ja nauttia Alaskan ihmeellisistä oloista.

 

Kadonneet pojat

Australialainen nuortensarja Kadonneet pojat on meidän 11- ja 14-vuotiaiden poikien uusi suosikki. Yle Areenasta löytyvä tuotantokausi on jo kolmas, mutta päähenkilöt ovat tällä kaudella uudet, joten pääsee mukaan aivan loistavasti.

Luke muuttaa vanhempiensa kanssa uudelle paikkakunnalle ja aloittaa uudesa koulussa. Hänen äitinsä on saman koulun uusi vararehtori. Pian ihmisiä koulusta alkaa kadota, mutta juuri kukaan ei edes muista heitä. Luke saa selville, että ainoat jotka muistavat kadonneet ovat Heath, Jesse ja Nicco. Kun hän saa heidät koolle katoavat kaikki kaupungin asukkaat, eikä missään näytä siltä, että kukaan olisi ollut paikalla pitkään aikaan.

Nuoret huomaavat itsessään voimia, joita eivät tienneet heillä olevankaan ja he yrittävät palata takaisin omaan kotiinsa, omaan todellisuuteensa.

Sarjan henkilöt ovat hyvin erilaisia: urheileva täydellisyyden tavoittelija Nicco, musikaaleja rakastava Jesse, kovis-Heath ja kaikille uusi Luke ymmärtävät toisiaan huonosti ja menneet kaunat painavat. Kun joukkoon liittyy nörtti Ben, ei tilanne ainakaan parane.

Suosittelemme teineille (ja vanhemmillekin).

Toivottavasti aiemmat kaudetkin tulisivat Areenaan!

kuvat: Nowhere Boys

Elämää teinin kanssa by Hanne & Päivi

Aaaaah, XZ ja BMW sentään! Olen kieriskellyt naurusta täällä työpöytäni alla, joten RIP tukka! Käykää kuuntelemassa Valeäidin nauhoitusten kolmas jakso, jossa Nakit ja mutsi -blogin Päivi avautuu arjesta murrosikäisen äitinä, ja kertoo (kuvitteellisia!) esimerkkejä ja ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin, joita saattaa teiniperheessä esiintyä.

Tämä on muuten sarjan kolmas jakso, ekassa Mamma rimpuilee -Laura oli juttelemassa siitä, miksi äiti on äidille susi ja toisessa Salamatkustaja -blogin Satu Rämö puhui rahasta. Suoraan. Molemmat voi kuunnella myös tuolta Soundcloudista tai vaikka iTunesista.