Kolmetoista syytä

Netflixin sarja Kolmetoista syytä (Thrteen Reasons Why) kertoo 17-vuotiaasta Hannah Bakerista, joka muuttaa vanhempiensa kanssa uuteen kaupunkiin, aloittaa uudessa koulussa ja alle kaksi vuotta myöhemmin tekee itsemurhan. Hannah jättää jälkeensä kasetteja, joissa hän kertoo kolmetoista syytä kuolemalleen. Jokainen sarjan jakso paljastaa yhden syyn ja jokaiseen syyhyn liittyy joku ihminen.

Toisena lankana juonessa kulkee Clay, joka saa kasetit kuunneltavakseen ja käy niiden vuoksi niin sisäistä kuin ulkoistakin kamppailua ja pohtii suhdettaan Hannahiin. Sarja on herättänyt (muualla kuin Suomessa) keskustelua sen sopivuudesta alaikäisille ja joissakin maissa se on kielletty kokonaan alle 18-vuotiailta, ilmeisesti jotta he eivät tekisi samaa ratkaisua heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

 

 

Meillä täällä itsemurhamaassa ei tällaista keskustelua ole osunut silmiini, luultavasti koska malleja löytyy lähempääkin, jos se vain siitä olisi kiinni. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkiluokkaa ja erityisesti nuorten on vaikea saada apua. Jonot ovat pitkiä, ja esimerkiksi koulukuraattoreilla ja -psykologeilla monissa kunnissa liian paljon lapsia ja nuoria hoidettavanaan. Ruuhkassa ongelmia voi vähätellä ja ohittaa.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.5. kuolinilmoitus, joka järkytti ainakin minua. Vasta 15 täyttänyt tyttö, jonka äiti kiitti kaikkia jotka viime kuukausina uskoitte meitä. (Lue lisää Imagen blogista Anzion mukaan).

Onko meillä varaa jättää nuoria hoitamatta? Jotta en osoittaisi vain jotakin jonka pitäisi hoitaa asia, kysyn myös, mitä olisivat ne keinot, joilla oppisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme ja nuoremme käyttäytymään toisiaan kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, niin netissä kuin kasvokkain?

Hannah Baker joutui tilanteisiin, jotka ovat todella tavallisia myös suomalaisissa kouluissa: juoruilu ja valehtelu elävät ja voivat hyvin vuosikymmenestä toiseen. Ulkopuolelle jättäminen alkaa jo päiväkodissa. Miksi?

Suomessa ei voi kunnallisen koulujärjestelmän ansioista elää voimia, jotka suojelevat rikkaiden ja valtaapitävien lapsia rangaistuksilta niinkuin yksityisiltä rahaa keräävillä kouluilla Yhdysvalloissa. Toivottavasti koulumme säilyvätkin aina julkisina ja mahdollisimman tasa-arvoisina.

Kolmetoista syytä on paitsi hieno sarja hyvästä kirjasta, myös tärkeä puheenvuoro vakavasta asiasta.

Viiniä kartanossa

Maanantaina alkoivat Riesling & Spätburgunder -viikot 44 ravintolassa Helsingistä Kuopioon. Viikkojen aikana saksalaisten rieslingien ja spätburgunderien eli pinot noirien ystävien kannattaa tarkistaa osallistuvat ravintolat osoitteesta rieslingviikot.fi ja käydä maistelemassa erikoismenuita ja harvinaisempiakin viinejä. Me pääsimme Kublon bloggaajan Sadun perheen kanssa tutustumaan Hirvihaaran Kartanon R&S-viikkojen herkkuihin Mäntsälään.

Hirvihaaran Kartano sijaitsee puolen tunnin matkan päässä Helsingistä keskellä syvää maaseudun rauhaa. Kartanon rakensi kodiksi itselleen vuonna 1918 Hirvihaaran Tulitikkutehtaan omistaja, insinööri Herman Holmberg, joka oli yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Holmbergin kuoltua tapaturmaisesti kartano on toiminut mm. Ramsayn perheen kotina, Mäntsälän kapinan näyttämönä, sota-aikaan ilmavalvontapaikkana ja sairaalana sekä ukko-kotina, johon siivottiin Helsingin kaduilta kaikki syrjäytyneet vuoden 1952 olympialaisten alta.

Nykyään Kartanossa järjestetään monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Ravintola ottaa vastaan minimissään kahdeksan hengen ryhmiä, mutta soittamalla saattaa päästä syömään yksinkin, jos tilaa on. Tänä vuonna Suomi 100-vuotta torstailounaat ovat kaikille avoimia, mutta suuren suosion vuoksi paikka kannattaa varata etukäteen.

Kartanossa voi myös viettää muutaman lomapäivän ja nauttia ympäristön luonnosta ja vaikka lähteä melomaan.

Kartanon keittiöpuutarhasta huolehtii luomupuutarhuri ja -kirjailija Suvi Lehtonen (Suvin blogi löytyy täältä). Suvi ehti esitellä meille kartanon pöytään kasvamassa olevia luomuvihanneksia upeassa lavapuutarhassa ja saimme samalla monta hyvää vinkkiä kotipuutarhaankin. Minusta tuholaismagneetti voikukkaviljelijästä oli vallan lohdullista kuulla, että jopa ammattilaisten puutarhassa on kutsumattomia vieraita, eikä kaikki aina kasvakaan. Sitä oli tosin vaikea uskoa kun katseli kevään kylmyydessä viheriöiviä onnellisia kasveja. Puutarhassa on muuten myös mahdollista vierailla esimerkiksi 21.5., kun siellä järjestetään Taimitori.

 

 

 

 

 

Mutta ehkä kerron teille myös ruuasta. Kartanon tunnelma on niin hurmaava, että siellä syöminen on juhlaa arkenakin. Meille tarjoiltiin alkuruuaksi taivaallinen parsakeitto kookoksella ja koivunmahlalla ja seuraksi Schmitges Riesling Cremant Brut 2014 -kuohuviiniä. Mitään niin täydellistä yhdistelmää en muista maistaneeni pitkään aikaan. Ehkä ihminen voisi elää parsakeitolla ja kuohuviinillä?

Välillä saimme ravunpyrstöjä parsavaahdolla ja pääruuaksi kevyseti savustettua merilohta ja puutarhan antimia, maa-artisokkaa, pinaattia, valkoista parsaa ja luumutomaattia ja sen kanssa aivan ihanaa punaisista rypäleistä tehtyä Weingut Meyer-Näkel Illusion Eins 2015 -valkoviiniä. Sadun Tsajut -ruokablogista löydät muuten tarkemmat ja asiantuntevammat tiedot ruuasta ja viineistä. Minähän olen vain herkkusuu fiilistelijä.

Jälkiruokana oli salmiakkivanukasta enkä ole maistanut sellaista ikinä. Salmiakki ja vanukas ei ehkä kuulosta match made in heaven -parilta, mutta Hirvihaaran keittiössä ne oli ehkä taiottu yhteen niin että syntyi jotain uutta ja mielettömän herkullista.

Muuten, äitienpäivälounaalle oli muutama hajapaikka vielä jäljellä, jos varaus on unohtunut. Vink vink miehet!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kartanonlenkki 56
Mäntsälä
*meille tarjottiin kaikki ruuat ja viinit

Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

Tuusulan Krapin pellolle on noussut paja, jossa pääsee kokemaan monenlaista kulttuuritoimintaa. Krapin Pajassa järjestetään keikkoja ja konsertteja, teatteria ja kursseja, mutta myös häitä ja muita juhlia.

Pääsin tutustumaan Krapin Pajaan Keski-Uudenmaan bloggaajien eli kublolaisten mukana. Odotin varmaan jotain pienempää, mutta pelmahdin sisään Tuusulan Tavastialle ja tunsin olevani heti kotonani. Ihana paikka, ihanaa ohjelmaa ja ruokaa ja viiniä. Täydellistä!

Pajan pöydät ovat paikallisten taitelijoiden maalaamia ja tunnelma on tumma ja klubimainen, mutta tuoksu raikas. Tuore puu ja maalaisilma saavat haaveilemaan kesäöisin pitkään jatkuvista bileistä, hyvästä tunnelmasta, live-musiikista ja juhlaväen naurusta.

Heräävätkö Tuusulanjärven rantakivet kääntämään kylkeään, jos pääkaupunkiseudun kulttuuriväki alkaa vaeltaa kesäisin sen rannoille juhlimaan ja nauttimaan elämästä? Nyt se on mahdollista ja toivottavasti niin käykin, kulkuyhteyden tänne kauas maaseudulle löytyvät Pajan kotisivuilta, josta pääsee tutkimaan myös tulevaa ohjelmaa. Vieressä on kuuluista kesäteatteri, ruokaa ja yösijakin löytyy vierestä.

Ja ehkä kerran kesäyönä, kun soi ruislinnun laulu korvissani ja tähkäpäiden yllä täysi kuu loistaa, niin Tuusulanjärvellä jossain Eino yksin soutelee yössä ja laulelee hiljakseen tyytyväisenä siitä, että laulu on palannut rannoille.

 

Gard Sveen: Raskaat varjot

Eletään vuotta 2003. Vanha vastarintaliikkeen sankari ja valtaa käsisään pidellyt Karl Oskar Krogh löydetään kotoaan raa’asti murhattuna. Samaan aikaan on löytynyt kahden aikuisen ja lapsen toisen maailmansodan aikaan metsään haudatut ruumiit. Tapahtumia alkaa selvittää rikostutkija Tommy Bergmann, jonka oma elämä ei ole sujunut aivan poliisimiehelle sopivin tavoin.

Kirjan toinen aikajana kulkee toisen maailmansodan vuosina. Saksalaiset olivat miehittäneet Norjan ja nuori ja kaunis Agnes Geller värväytyy vastarintaliikkeen agentiksi. Hän avaa ulkonäöllään monia ovia ja elää sen vuoksi jatkuvassa kuolemanpelossa syanidikapseli käsilaukussaan.

Sotaromaani ja dekkari samassa paketissa voisi olla sekava ja synkkä, mutta tämä on raikas, itkettävä ja koukuttavan jännittävä. Kun suuri osa osallisista on kuollut on jo vuosia sitten, ei Tommy Bergmannin tehtävä ole helppo. Lukijaa viedään kohti totuutta arvaamattomia teitä, eikä viimeistä ratkaisua ehkä edes olisi halunnut tietää.

Gard Sveenin esikoisteos Raskaat varjot sai parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2014.

Gard Sveen: Raskaat Varjot 2015 Bazar

ostin e-kirjan

Airwalk -tennarit palaavat (myös!)

Kaikki hienot kasari- ja ysäri-jutut ovat tehneet comebackejä jo kauan, mutta nyt on palaamassa yksi tosi cool, nimittäin Airwalk-tennarit, jotka piti olla jokaisella arvonsa tuntevalla ysäriteinillä. 1986 syntynyt skeittimerkki on 30v -juhliensa kunniaksi palkannut huippusuunnittelijan ja saanut mallistonsa myyntiin hyperviileään ranskalaiseen Coletteen.

Meille suomalaisille hieno aika palata, nämä eivät ole vielä kadonneet kirppareilta, sillä kenkiä on myyty koko ajan. Pian ne saattavat olla aarteita, kuten nyt jo vanhat kasari adidakset.