Nuori, sinä olet tähti

Hei sinä, joka sait lauantaina käteesi peruskoulun päättötodistuksen! Olet ehkä tyytyväinen todistukseen, tai saattaa vähän harmittaa, jos parempaankin olisi pystynyt. Ehkä yritit tosissasi, eikä se näy numeroissa?

Arvaa mitä?

Hienosti meni! Olet juuri suorittanut koko maailman mittakaavassakin erittäin laadukkaan koulun koko oppimäärän ja hallitset nyt taitoja ja tiedät asioita enemmän, kuin moni muu tällä koko pallolla. Osaat lukea ja kirjoittaa ja käyttää tietokonetta. Tiedät asioita historiasta, maantiedota, kemiasta, fysiikasta, tätä yhteiskunnasta, musiikista ja osaat tehdä ruokaa. Aika siistiä!

Olet kerännyt niin arvokkaan pohjan loppuelämällesi, ettet vielä arvaakaan. Nyt voit lähteä opiskelemaan jotakin sinua kiinnostavaa, vaikka lisää kieliä, matematiikkaa ja yleistietoa lukioon, tai tekniikkaa, tietokoneita, rakentamista, käsityötä, kokkausta tai hoivaa ja huolenpitoa ammattikouluun. Sinulle on tarjolla monta erinomaista vaihtoehtoa, eikä se haittaa, vaikka et olisi vielä aivan varma siitä, mitä haluat aikuisena tehdä.

Kaikesta opiskelusta on aina hyötyä. Vaikka ensimmäinen valinta ei sitten olisikaan se lopullinen, sinua autetaan koulussa eteenpäin löytämään tie unelma-ammattiisi. Alan vaihtaminenkaan ei ole noloa tai tyhmää, eihän kukaan voi teini-ikäisenä tietää, mitä erilaiset työt ja ammatit oikeasti ovat.  Kysy neuvoa aukuisilta! Puhu unelmistasi ääneen, sillä koskaan ei tiedä, mihin voi päästä  onnen ja sattuman työntämänä, jos on aktiivinen ja ahkera.

Joskus elämä pukkaa kiviä rattaisiin, mutta muista, että jos olet onnistunut saamaan päättötodisuksen yhdestä maailman parhaista kouluista, pystyt kyllä mihin vain. Jos joskus joku tarjoaa jotakin, mikä epäilyttää ja arveluttaa, älä tartu tarjoukseen vaan pohdi valintaasi. Sinulla on paljon oikeaa tietoa ja tiedät miten sitä saa lisää. Et usko kaikkeen maailman tarjoamaan hölynpölyyn enää. Teidän sukupolvenne on jo osoittanut olevansa edellistä raittiimpi ja savuttomampi, eli fiksumpi.

Nauti elämästäsi, tee siitä sellainen kuin haluat ja ole esimerkkinä muillekin. Teillä nuorilla on monella mittapuulla maailman hienoin maa kotinanne, ja teidän käsissänne on se, millainen sen tulevaisuus on. Te teette siitä vielä paremman ja me uskomme teihin.

kuvat Pixabay

 

 

 

Budapest -pitkä viikonloppu pienellä budjetilla

Päätimme kolmen ystäväni kanssa varata pitkän viikonlopun jostakin Euroopan kaupungista, kriteereinä kaikille neljälle sopiva aika, lentoyhteys Oulusta ilman ajanhukkaa, mukava sää ja hinta lentoineen ja yöpymisineen alle neljäsataa. Homma vaati tottuneeltakin omatoimimatkaajalta aika lailla naputtelua, mutta kun täydelliset lennot Budapestiin löytyivät, oli varma, että majoitus olisi se helpoin pala.

Napsautin auki Trivagon ja rajasin alueeksi keskustan, budjetin mukaisen hinnan, ja valitsin vain parhaat arvostelut saaneet hotellit. Jäljelle jäi muutama vaihtoehto, joista valitsimme sijainniltaan parhaan, ja jolla sattui olemaan vielä hyvä tarjous. Sijainti on kaupunkimatkoilla tärkeä, koska jos hotelli on kauempana, edestakaisin kulkemiseen kuluu turhaan aikaa.

Oulun jengi starttasi kotoaan aamuvarhaisella, minä hyppäsin mukaan Helsingistä, ja Budapestissä olimme jo ennen puoltapäivää. Lentokentältä pääsee edullisimmin ja oikeasti myös näppärimmin kaupunkiin julkisilla. Me varasimme kyydin hotellin kautta ja se oli virhe. Kentällä oli kyllä joku vastassa kuten pitikin, mutta hän vain ilmoitti että pitää odottaa ainakin puoli tuntia. Sen jälkeen saimme itse etsiä hänet uudelleen ja lähdimme sekalaisen ryhmän kanssa vaeltamaan parkkipaikalle jäätävään tuuleen. Erilaisia ja erikuntoisia autoja tuli ja meni, mutta mikään ei ollut meille. Viimein koliseva henkilöauto osoitettiin meille ja matka halki ruuhkaisen kaupungin muutenkin tunkkaiseen autoon tunkevassa vahvassa pakokaasussa alkoi. Kuljettaja ei ehtinyt viedä meitä hotelliin saakka, vaan jätti aika lähelle ja käski hypätä vauhdilla ulos. Vau. Ota siis taksi ennalta varaamatta, tai kulje julkisilla.

Hotellimme oli onneksi sitä mitä pitikin. La Prima Fashion Hotel sijaitsee loistavalla paikalla aivan keskustassa, parin korttelin päässä Tonavan rannalta. Hotelli on siisti ja mukava, ja henkilökunta todella ystävällistä. Saimme kaksi huonetta, joilla oli yhteinen eteinen, joten voimme pitää huoneiden ovat auki ja viettää aikaa kaikki yhdessä, mutta omassa rauhassa. Aamiainen hotellissa oli varsin runsas ja hyvä, vaikka kuohuviinin bongasimme vasta viimeisenä aamuna.

Ostimme julkisen liikenteen liput kolmeksi päiväksi. Lippuja saa suurempien metroasemien lipputoimistoista ja se maksoi 4150 forinttia eli reilut 10 euroa. Budapestin raitiovaunuista osa on huippumoderneja ja osa hauskoja museovaunuja, varsinkin linjalla kaksi, joka kulkee Tonavan rantaa upean Unescon maailmanperintökohteeksi valitun maiseman halki. Samalla lipulla olisi päässyt myös lentokentältä kaupunkiin, ja takaisin menimmekin ensin metrolla ensin kolmoslinjan pääteasemalle Kőbánya-Kispest ja sieltä bussilla 200E suoraan terminaalin eteen. Matka kestää kauemmin kuin taksilla, mutta varsinkin bussimatkalla pääsee näkemään töistä ja koulusta palaavia ihmisiä ja turistialueista poikkeavaa tavallista elämää. Julkisen liikenteen lipulla pääsee myös jokilaivaan, joten jos haluaa risteillä Tonavalla edullisesti, kannattaa ostaa eväät kaupasta ja hypätä kaupungin laivalinjan kyytiin. Julkisen liikenteen lippu ei oli voimassa laivalla sunnuntaisin.

 

Syöminen Budapestissä ei ole kovin kallista, mutta kävelykatu Vaci Utcan ravintolat ovat niistä kalleimmat, eivätkä välttämättä laadukkaimmat. Hyviä ravintoloita löytää sivukaduilta ja esimerkiksi Trip Advisorin vinkeistä. Vaikka emme olleet kaupungissa vilkkaimpana sesonkina, oli lauantai-iltana moni ravintola täynnä, joten pöytävarausta kannattaa harkita.

Sää ei meitä tällä kertaa suosinut, vaan viikonloppu oli Unkarin kylmin sataan vuoteen. Monissa paikoissa oli satanut lunta ja huhtikuinen vehreys tuntui oudolta, kun mittari kipusi hädin tuskin kymmeneen asteeseen ja jäätävä tuuli kalisutti hampaita. Yhden päivän vietimmekin lähes kokonaan valtavassa WestEnd -kauppakeskuksessa. Kauppoja on valtavasti ja tottuneinkin shoppaaja kaipaa välillä pientä taukoa. Shoppailijan paratiisi on myös kävelykatu Vaci Utca, jonka varrelta löytyvät suurimmat kaupat.

 

Budapestin parhaat näköalat avautuvat Gellért-vuorelta, jonne voi joko kiivetä tai ajaa bussilla. Julkisen liikenteen pikkubussi ajaa lähes ylös saakka. Reitit ja aikataulut ovat kaikilla pysäkeillä, mutta myös netissä, joten julkisilla seikkaileminen ei ollut hankalaa. Tosin matkaseurani suhtautui välillä ohjeisiini epäillen: ”Jos tämä kääntyy joen yli, ollaan aivan väärässä suunnassa”, ei ilmeisesti ole sopiva ilmaisu matkaoppaalle, mutta sopii omaan reissutyyliini. Ei haittaa jos välillä eksyy, koska sillä tavalla löytää aina jotain uutta ja hienoa.

Yöelämään emme juurikaan perehtyneet, mutta viini ja olut on halpaa ja alkoholia myydään joka kioskissa. Budapest on varmasti loistava bilekaupunki, mutta sopii hyvin myös rauhallisempaa irtiottoa kaipaavalle. Oluen ystävät pitivät paikallisia oluita hyvinä ja moni unkarilainen viini on aivan loistava. Nämä ovat myös ravintoloissa huomattavasti tuontijuomia edullisempia.

 

Kolmetoista syytä

Netflixin sarja Kolmetoista syytä (Thrteen Reasons Why) kertoo 17-vuotiaasta Hannah Bakerista, joka muuttaa vanhempiensa kanssa uuteen kaupunkiin, aloittaa uudessa koulussa ja alle kaksi vuotta myöhemmin tekee itsemurhan. Hannah jättää jälkeensä kasetteja, joissa hän kertoo kolmetoista syytä kuolemalleen. Jokainen sarjan jakso paljastaa yhden syyn ja jokaiseen syyhyn liittyy joku ihminen.

Toisena lankana juonessa kulkee Clay, joka saa kasetit kuunneltavakseen ja käy niiden vuoksi niin sisäistä kuin ulkoistakin kamppailua ja pohtii suhdettaan Hannahiin. Sarja on herättänyt (muualla kuin Suomessa) keskustelua sen sopivuudesta alaikäisille ja joissakin maissa se on kielletty kokonaan alle 18-vuotiailta, ilmeisesti jotta he eivät tekisi samaa ratkaisua heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

 

 

Meillä täällä itsemurhamaassa ei tällaista keskustelua ole osunut silmiini, luultavasti koska malleja löytyy lähempääkin, jos se vain siitä olisi kiinni. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkiluokkaa ja erityisesti nuorten on vaikea saada apua. Jonot ovat pitkiä, ja esimerkiksi koulukuraattoreilla ja -psykologeilla monissa kunnissa liian paljon lapsia ja nuoria hoidettavanaan. Ruuhkassa ongelmia voi vähätellä ja ohittaa.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.5. kuolinilmoitus, joka järkytti ainakin minua. Vasta 15 täyttänyt tyttö, jonka äiti kiitti kaikkia jotka viime kuukausina uskoitte meitä. (Lue lisää Imagen blogista Anzion mukaan).

Onko meillä varaa jättää nuoria hoitamatta? Jotta en osoittaisi vain jotakin jonka pitäisi hoitaa asia, kysyn myös, mitä olisivat ne keinot, joilla oppisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme ja nuoremme käyttäytymään toisiaan kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, niin netissä kuin kasvokkain?

Hannah Baker joutui tilanteisiin, jotka ovat todella tavallisia myös suomalaisissa kouluissa: juoruilu ja valehtelu elävät ja voivat hyvin vuosikymmenestä toiseen. Ulkopuolelle jättäminen alkaa jo päiväkodissa. Miksi?

Suomessa ei voi kunnallisen koulujärjestelmän ansioista elää voimia, jotka suojelevat rikkaiden ja valtaapitävien lapsia rangaistuksilta niinkuin yksityisiltä rahaa keräävillä kouluilla Yhdysvalloissa. Toivottavasti koulumme säilyvätkin aina julkisina ja mahdollisimman tasa-arvoisina.

Kolmetoista syytä on paitsi hieno sarja hyvästä kirjasta, myös tärkeä puheenvuoro vakavasta asiasta.

Viiniä kartanossa

Maanantaina alkoivat Riesling & Spätburgunder -viikot 44 ravintolassa Helsingistä Kuopioon. Viikkojen aikana saksalaisten rieslingien ja spätburgunderien eli pinot noirien ystävien kannattaa tarkistaa osallistuvat ravintolat osoitteesta rieslingviikot.fi ja käydä maistelemassa erikoismenuita ja harvinaisempiakin viinejä. Me pääsimme Kublon bloggaajan Sadun perheen kanssa tutustumaan Hirvihaaran Kartanon R&S-viikkojen herkkuihin Mäntsälään.

Hirvihaaran Kartano sijaitsee puolen tunnin matkan päässä Helsingistä keskellä syvää maaseudun rauhaa. Kartanon rakensi kodiksi itselleen vuonna 1918 Hirvihaaran Tulitikkutehtaan omistaja, insinööri Herman Holmberg, joka oli yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Holmbergin kuoltua tapaturmaisesti kartano on toiminut mm. Ramsayn perheen kotina, Mäntsälän kapinan näyttämönä, sota-aikaan ilmavalvontapaikkana ja sairaalana sekä ukko-kotina, johon siivottiin Helsingin kaduilta kaikki syrjäytyneet vuoden 1952 olympialaisten alta.

Nykyään Kartanossa järjestetään monenlaisia juhlia ja tapahtumia. Ravintola ottaa vastaan minimissään kahdeksan hengen ryhmiä, mutta soittamalla saattaa päästä syömään yksinkin, jos tilaa on. Tänä vuonna Suomi 100-vuotta torstailounaat ovat kaikille avoimia, mutta suuren suosion vuoksi paikka kannattaa varata etukäteen.

Kartanossa voi myös viettää muutaman lomapäivän ja nauttia ympäristön luonnosta ja vaikka lähteä melomaan.

Kartanon keittiöpuutarhasta huolehtii luomupuutarhuri ja -kirjailija Suvi Lehtonen (Suvin blogi löytyy täältä). Suvi ehti esitellä meille kartanon pöytään kasvamassa olevia luomuvihanneksia upeassa lavapuutarhassa ja saimme samalla monta hyvää vinkkiä kotipuutarhaankin. Minusta tuholaismagneetti voikukkaviljelijästä oli vallan lohdullista kuulla, että jopa ammattilaisten puutarhassa on kutsumattomia vieraita, eikä kaikki aina kasvakaan. Sitä oli tosin vaikea uskoa kun katseli kevään kylmyydessä viheriöiviä onnellisia kasveja. Puutarhassa on muuten myös mahdollista vierailla esimerkiksi 21.5., kun siellä järjestetään Taimitori.

 

 

 

 

 

Mutta ehkä kerron teille myös ruuasta. Kartanon tunnelma on niin hurmaava, että siellä syöminen on juhlaa arkenakin. Meille tarjoiltiin alkuruuaksi taivaallinen parsakeitto kookoksella ja koivunmahlalla ja seuraksi Schmitges Riesling Cremant Brut 2014 -kuohuviiniä. Mitään niin täydellistä yhdistelmää en muista maistaneeni pitkään aikaan. Ehkä ihminen voisi elää parsakeitolla ja kuohuviinillä?

Välillä saimme ravunpyrstöjä parsavaahdolla ja pääruuaksi kevyseti savustettua merilohta ja puutarhan antimia, maa-artisokkaa, pinaattia, valkoista parsaa ja luumutomaattia ja sen kanssa aivan ihanaa punaisista rypäleistä tehtyä Weingut Meyer-Näkel Illusion Eins 2015 -valkoviiniä. Sadun Tsajut -ruokablogista löydät muuten tarkemmat ja asiantuntevammat tiedot ruuasta ja viineistä. Minähän olen vain herkkusuu fiilistelijä.

Jälkiruokana oli salmiakkivanukasta enkä ole maistanut sellaista ikinä. Salmiakki ja vanukas ei ehkä kuulosta match made in heaven -parilta, mutta Hirvihaaran keittiössä ne oli ehkä taiottu yhteen niin että syntyi jotain uutta ja mielettömän herkullista.

Muuten, äitienpäivälounaalle oli muutama hajapaikka vielä jäljellä, jos varaus on unohtunut. Vink vink miehet!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kartanonlenkki 56
Mäntsälä
*meille tarjottiin kaikki ruuat ja viinit

Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

Tuusulan Krapin pellolle on noussut paja, jossa pääsee kokemaan monenlaista kulttuuritoimintaa. Krapin Pajassa järjestetään keikkoja ja konsertteja, teatteria ja kursseja, mutta myös häitä ja muita juhlia.

Pääsin tutustumaan Krapin Pajaan Keski-Uudenmaan bloggaajien eli kublolaisten mukana. Odotin varmaan jotain pienempää, mutta pelmahdin sisään Tuusulan Tavastialle ja tunsin olevani heti kotonani. Ihana paikka, ihanaa ohjelmaa ja ruokaa ja viiniä. Täydellistä!

Pajan pöydät ovat paikallisten taitelijoiden maalaamia ja tunnelma on tumma ja klubimainen, mutta tuoksu raikas. Tuore puu ja maalaisilma saavat haaveilemaan kesäöisin pitkään jatkuvista bileistä, hyvästä tunnelmasta, live-musiikista ja juhlaväen naurusta.

Heräävätkö Tuusulanjärven rantakivet kääntämään kylkeään, jos pääkaupunkiseudun kulttuuriväki alkaa vaeltaa kesäisin sen rannoille juhlimaan ja nauttimaan elämästä? Nyt se on mahdollista ja toivottavasti niin käykin, kulkuyhteyden tänne kauas maaseudulle löytyvät Pajan kotisivuilta, josta pääsee tutkimaan myös tulevaa ohjelmaa. Vieressä on kuuluista kesäteatteri, ruokaa ja yösijakin löytyy vierestä.

Ja ehkä kerran kesäyönä, kun soi ruislinnun laulu korvissani ja tähkäpäiden yllä täysi kuu loistaa, niin Tuusulanjärvellä jossain Eino yksin soutelee yössä ja laulelee hiljakseen tyytyväisenä siitä, että laulu on palannut rannoille.