Sevillan sokea mies

”Hän avasi pienen ulko-ovensa, joka oli upotettu järeään messinkiniittiseen puuporttiin, astui Calle Bailénille ja poistui ylisuuresta talostaan. Hän tiesi, että asunto oli liian suuri yksinasujalle ja liian suureellinen hänen asemassaan olevalle miehelle, mutta aina kun hän alkoi harkita sen myymistä, koko ajatus alkoi tuntua liian työläältä. Ensinnäkin hänen pitäisi täyttää isän testamentin vaatimus – tyhjentää ateljee ja polttaa kaikki. Polttaa koko roska viimeistä luonnosta myöten. Hän ei kyennyt siihen. Hän ei ollut tehnyt sitä. Hän ei ollut edes käynyt ateljeessa isän kuoleman jälkeen, ja siitä oli melkein kaksi vuotta.”

Sevillan murharyhmän ylikomisario Javier Falcón saa hiljaisen viikon alussa tutkittavakseen poikkeuksellisen jutun. Tunnettu ravintoloitsija löytyy sidottuna tuoliin ja itseaiheutetut kuolemaan johtavat vammat kertovat kauheasta taistelusta. Kun Falcón alkaa tutkia ravintoloitsija Jimenezin elämää, huomaa hän oman elämänsä traagisten käänteiden osuvan yhteen monen tapahtuman kanssa. Javier Falcón avaa ateljeen ja etsii isänsä päiväkirjat. Kun lisää ihmisiä murhataan, on aika selvittää murhien rinnalla oma elämänsä.

”19.3.1932, Dar Riffen, Marokko

Tänään minä täytän seitsemäntoista. Oscar on antanut minulle lahjaksi tämän tyhjän kirjan ja käskenyt minun täyttää sen. On kulunut melkein vuosi siitä, kun sattui se, mitä minä nimitän ”tapaukseksi”, ja olen alkanut epäillä, että jos en kirjoita asioita ylös sillä tavalla kuin ne muistan, unohdan millainen olen ollut ennen. Vaikka kymmenen kuukautta Legioonan koulutuksessa ja raa’assa kurissa on tehnyt minut epävarmaksi asian suhteen. Kasarmilla selviää parhaiten iltaan asti, kun on ajattelematta.”

Tartuin tähän kirjaan Espanjan lennolla loman alussa, koska oikea lukuympäristö saa kirjan elämään syvemmin. Ahmin sivuja toistensa jälkeen monta yötä, vaikka ristiriita mielenterveytensä kanssa kamppailevan poliisipäällikön, julmien murhien ja Välimeren auringon välillä oli jyrkkä.

Wilsonin dekkari on oikeastaan romaani, jossa on poliisi ja selvitettävä murha. Kirjassa on kaksi tarinaa. Javier Falcónin elämä ja nykyaika sekä hänen isänsä, taiteilija Francisco Falcónin päiväkirjojen kertoma elämäntarina. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä Javier Falcónin selviytyminen ole varmaa. Hän taistelee sekä omia demonejaan, että ovelaa murhaajaa vastaan.

Kirjan tarina on huikean monikerroksinen, ihmiset kaikessa epätäydellisyydessään kiinostavia ja kerronta niin elävää, että kuumuus polttaa ja aika katoaa.

Kirjailija Robert Wilson on sanonut, että Javier Falcón syntyi, koska häntä on häirinnyt se, etteivät kirjojen sankarit koskaan muutu. Seuraavaa osaa odotellessa…

Robert Wilsonin kirjoista on tehty TV-sarja Falcòn, jota ei ainakaan vielä ole valitettavasti nähty Suomessa.

Perhelomalla: Mitä sisältää äidin käsilaukku?

Koko perheen kesäloma on alkanut ja kaikki yhdessä hyväntuulisina valmistaudutaan pieneen lomamatkaan. Laukut on pakattu ja aina hidasteleva äitikin on valmiina lähtöön.

Äitien käsilaukut vasta ovatkin jännittäviä. Niissä on kaikenlaista pikkusälää niin paljon, että äiti on tosi hidas löytämään sieltä mitään!

Siellähän on vain

  • lompakko
  • avaimet
  • puhelin
  • kamera
  • kaikkien passit
  • kaikki matkaliput
  • nenäliinoja
  • käsidesiä
  • juomapullo
  • välipalaa
  • laastaria
  • viisi erilaista muista matkatavaroista unohtunutta puhelimen laturia
  • lapsen puhelin
  • kosteuspyyhkeitä
  • kaksi lasten unohtamaa lippistä
  • A4-kokoinen kansio, jossa 378 sivua miehen varalta tulostamia paperiversioita kaikista mahdollisista varauksista, jotka ovat myös molempien puhelimissa
  • pokkari matkalukemiseksi
  • toinen pokkari miehelle (1078 sivua)
  • kynä
  • kahdet matkalla lentokentälle kiireesti ostetut uikkarit unohdettujen tilalle
  • huulipuna
  • hiusharja
  • lapsen hiusharja ja 14 erilaista pinniä ja pompulaa
  • purkkaa
  • pehmolelu, jota lapsi ei enää jaksanut kantaa
  • teinin taskussa olleet kuulokkeet
  • toiset, rikkinäiset, kuulokkeet
  • omat kuulokkeet
  • jonkun, ei ainakaan mun -kuulokkeet
  • kalenteri
  • lapsen t-paita, jolle kaatui limsaa
  • kuitti uudesta, lentokentän kaupan ainoasta sopivan kokoisesta t-paidasta (47,95)
  • lentokentän parkkilappu
  • lentokentältä ostetu vesipullot koneeseen (6 kpl)
  • haluun sittenkin kokiksen (3 kpl)
  • evääksi hankitut taxfree-karkkipussit á 500g (5 kpl)
  • suklaapatukka itselle
  • mä haluun sittenkin suklaapatukan (4 kpl)
  • Boeing A350 (pienoismalli)
  • henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita eli tamponeja (3 kpl)
  • lapsen värityskirja ja tarvittavat kynät (36 kpl)
  • lapsen taskussa olleet ärsyttävät karkkipaperit (14 kpl)
  • lapsen taskussa olleet muut kuin ärsyttävät karkkipaperit (4 kpl)
  • sen lapsen kännykkä, jonka laturi jäi sittenkin kotiin
  • miehen ilmaiseksi lentokentältä saama Hesari (sunnuntainumero)
  • rakkolaastareita
  • särkylääkkeitä
  • teinin huppari (koko XL)
  • teinin vanhat lenkkarit (koko 46)
  • kuitti teinin uikkarikaupasta löytämistä uusista edullisista ale-lenkkareista (189,95 -15%)
  • teinin taskuun unohtunut työtodistus kesätöistä
  • puuteri
  • naistenlehti, kannessa otsikot: ”Näin nautit lomasta” ja ””Helposti bikinikuntoon”
  • uudet, kokoa isommat bikinit
  • toinen suklaapatukka
  • reseptilääkkeitä

 

 

Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta

Sain kustantajalta ennakkokappaleen

Henry Marsh (s. 1950) on englantilainen aivokirurgi, joka on tehnut merkittävän uran paitsi kotimaassaan, myös vapaaehtoisena Ukrainassa. BBC on tuottanut hänen työstään Ukrainassa dokumentin The English Surgeon. Marshin elämäkerta Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta ilmestyi Ulla Lempisen suomentamana keväällä. Kirja ilmestyi englanniksi vuonna 2014 ja on kerännyt kiitosta siitä lähtien.

Aivokirurgia, aivot tai kirurgia ylipäätään ei ole aihe, josta tietäisin mitään, mutta silti rakastuin tähän kirjaan. Tiedän mikä on verisuoni, hermo ja valtimo ja se riittää. Marsh kuljettaa tavallisen tallaajan mukanaan ihmisaivoihin, elämään ja kuolemaan ja tekee sen niin, että lukija tuntee ymmärtävänsä, mistä on kysymys.

Kuvakaappaus. Lukunäyte kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Kirja koostuu luvuista, joissa on aina yksi muisto, yksi tarina ja ihminen uran varrelta. Ihmiset ovat merkittäviä, mutta suurempaa on Marshin pohdinta lääkäreiden vallasta ja vastuusta. Eettinen ajattelu kulkee läpi koko kirjan, ja ruoskii vimmalla rahan valtaa. Tässä kohteena on tietysti Brittien NHS, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Suomessa sairaaloiden henkilökunta joutuisi törmäämään työssään samanlaisiin älyttömyyksiin.

Kirjan kieli on keinuttavan pehmeää. Tuntuu, kuin makaisi englantilaisen puutarhan varjoissa mehiläisten suristessa kuuntelemassa viisaan miehen tarinoita teekuppi vierellä. Rankasta aiheesta ja mahdollisesti pahaa tekevistä leikkauskuvauksista huolimatta sielua hellivä teos, joka pakottaa jokaisen lukijan rakastamaan omia toimivia aivojaan.

 

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. S&S 2017

Kirjaa myy esim. AdLibris

Tankki täyteen Krapin kesäteatterissa

Olin kurahousuikäinen Tankki täyteen -sarjan tullessa televisiosta vuonna 1978.Lapsuusmuistoni Viléneistä ovat todennäköisesti joltakin uusintakierrokselta, mutta jo 90-luvulla me parikymppiset innostuimme siitä uudelleen. Sarjassa oli niin monta legendaarista kohtausta, että yllätyin kun tajusin kuinka vähän jaksoja oikeasti oli. Koko ensimmäinen tuotantokausi esitetään tänä kesänä Tuusulassa Krapin kesäteatterissa, ja vain pastori keskellä järveä puuttuu.

Keski-Uudenmaan Teatteri heilauttaa lavalle sellaisen legendan, jonka käpälöiminen saattaisi huudattaa montaa mielensäpahoittajaa, enkä ollut itsekään varma mitä odottaa. Voisiko Sanna Saarijärvi olla Emilia Vilèn? Eiköhän ikää pitäisi olla enemmän? Tai Juhana, eihän kukaan muu kuin Ilmari Saarelainen voi olla Juhana! Mirja Mäkimaa Inka Kallén Ullana? Entä, jos ne pilaavat sen ja ovat väärällä tavalla?

 

Eivät pilanneet vaan kunnioittivat alkuperäistä, mutta toivat samalla lisää kerroksia juuri sopivasti. En muista, milloin viimeksi olisin nauranut vedet silmissä ja pelännyt pissiväni housuuni, etenkään kun osaan sarjan aika hyvin ulkoa ja olen kuullut vitsit moneen kertaan.

Sanna Saarijärvi oli aivan oikea Emmi ja Jarkko Pajunen Sulo, joka ostaa, kun kerran halvalla saa. Ulla on napakka mutta lämmin ja sydämellinen niinkuin pitääkin ja Kalle Tahkolahti on tavoittanut tiukasti napanuorassa rimpuilevan Juhanan, joka joutuu muistuttamaan tansseihin lähtiessään äidilleen, ettei ole tämän 16-vuotias tytär vaan 36-vuotias aikuinen mies (jonka käytös ja asenne on kuitenkin 16-vuotiaan).

 

Kesän ensimmäiset esitykset olivat loppuunmyytyjä, mutta Tankki täyteen jatkaa Krapilla taas 25.7. ja jatkaa elokuun puoleen väliin. Jos lippu on vielä ostamatta, osta se nyt. Ne nimittäin loppuvat kesken. Krapilla katsomo on katettu, joten sateesta ei ole vaaraa. Väliaikatarjoilu aivan parasta!

kuva: Jussi Virkkumaa/KUT

Sain kutsuvierasliput, kiitos KUT!

Ensimmäinen kesätyökesä

Esikoiseni täytti tänä vuonna 16 ja ensimmäisen kerran haki tosissaan kesätöitä. Töiden hakeminen oli piinaavaa äidille, mutta kaksi haastattelua saldona oli loistava ja paljon odotettua parempi. 16-vuotiaita hakijoita on paljon, eivätkä nämä juuri peruskoulunsa päättäneet voi vielä työkokemuksellaan ja koulutuksellaan juurikaan erottautua.

Kun lapsi lähti työhaastatteluun, kävelin eteiseen perässä ja kalkatin supernopeudella välttämättömiä ohjeita, kuten että pitää sitten siellä kätellä ja katsoa silmiin.

-Hmph. Tiedän.

Sinne meni.

Olin mukanaelävänä ja rohkaisevana äitinä heti myös ovella vastassa haastattelusta palaavaa. Keksin noin kolmekymmentä kysymystä, esitin niistä ehkä kymmenen tärkeintä ja sain muutaman valaisevan vastauksen, kuten hmmhh, en muista, joo kai, ne sit soittaa.

Sitten ne toiset soittivat, että sinut on valittu, mutta ne toiset laittoivat myöhemmin meiliä, että sinut ON VALITTU. Siis ihana hämmästyttävä reipas lapseni sai kaksi kesätyötä. Molemmat olivat tietysti yhtäaikaa, joten vain toisen voi ottaa vastaan.

Aika mieletöntä.

Menin sitten seuraavaksi halkeamaan ylpeydestä.

Kunnes tajusin, että hän teki kaiken itse ja onnistui luultavasti kasvatuksesta ja ohjeistani huolimatta.

Entä jos töitä ei olisi tullut? No olisin ainakin antanut kieltoja ja hyviä ohjeita (eli rageillut) paljon enemmän valvomisesta ja pelaamisesta. Nyt kun on peruskoulu suoritettu, kesäduuni tehty ja opiskelupaikkakin taskussa, en yhtään viitsi naputtaa mistään, vaikka ehkä pitäisi.

Vai pitäisikö?

kuva: Pixabay