Instagram lapsille?

 

Pitäisikö lapsen saada oma Instagram-tili? Minkä ikäisenä? Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Näitä kysymyksiä olen pohtinut jo kaikkien neljän lapsen kanssa ja varmasti ainakin yhtä monen ystävän. Tässä teillekin muutama huomio Instagramista ja lapsista.

Mikä on Instagram?

Ei ole yhtään noloa tunnustaa, ettei käytä Instagramia, tai lyhyemmin vain Instaa. Ilman sitä pärjää oikein hyvin, mutta varsin viihdyttävä se on, ja jos pitää valokuvaamisesta tai vaikka puutarhanhoidosta, se voi olla oiekin hyödyllinenkin.

Instagram on älypuhelimeen asennettava sovellus, jolla voi jakaa ottamiaan kuvia tuttujen ja vaikka tuntemattomienkin kanssa. Sieltä voi myös etsiä muiden ottamia kuvia jostakin tietystä asiasta tai henkilöstä: esimerkiksi tulevasta lomakohteesta tai jostakin kasvista.

Sometoimisto Kuulu on koonnut blogiinsa todella hyvän oppaan Instagramin käyttööön. Jos Insta ei ole tuttu, eikä lähipiiristä löydy opastajaa, käy lukemassa sieltä.

Miksi lapsella pitäisi olla Instagram?

Jos kysyt tätä lapseltasi, hän vastaa todennäköisesti, että koska kavereillakin on. Minun mielestäni lapsi pärjää hienosti ilman sitäkin, mutta se on yksi mukavimmista sovelluksista, joita lapsesi puhelimeen voit asentaa. Instagramin käyttäjä oppii ottamaan valokuvia ja muokkaamaan niitä. Siinä pitää myös kirjoittaa ja samalla harjoitella nettietiketin mukaista kanssakäymistä. Sitä on myös aikuisen helppo valvoa, toisin kuin muutamaa muuta lasten ja nuorten suosimaa somekanavaa.

Instagramin ikäraja on 13, joten lapsellasi ei oikeastaan voi olla omaa tiliä ennen tätä, mutta voit rekisteröidä tilin itsellesi ja antaa sen lapsen käyttöön. Silloin se on myös sinun vastuullasi, niinkuin tietysti muutenkin.

Muistilista vanhemmalle

Tiedätkö, onko lapsellasi puhelimessaan Instagram? Jos et ole varma, kysy tai katso onko näytöllä vasemmalla näkyvä logo.

Tarkistakaa yhdessä asetuksista, että lapsen tilin paikkamerkintä on pois päältä. Muuten jokaiseen lapsen jakamaan kuvaan tallentuu hänen sijaintinsa.

Sopikaa yhdessä, onko tili avoin vai suljettu. Avoimen tilin kuvia pääsee katsomaan kuka tahansa, joten sen kanssa täytyy olla tarkka. Suljetun tilin kuvia pääsevät näkemään vain hyväksytyt seuraajat. Avointa tiliä voi alkaa seurata kuka vain, mutta suljettua tiliä seuratakseen täytyy tilin omistajan hyväksyä seuraaja.

Kerro, että koskaan ei saa hyväksyä seuraajaksi henkilöä tai tiliä jota ei tunne.

Viestiominaisuutta ei tarvitse eikä kannata lasten käyttää, sitä varten parempi on tekstiviesti tai WhatsApp.

Sopikaa saako jakaa vain kuvia, vai myös videoita ja mitä niissä saa olla. Esimerkiksi kaverin kuvaa ei saa jakaa ilman lupaa, tai oikeastaan ilman kaverin vanhempien lupaa, joten ehkä ei kannata jakaa niitä ollenkaan.

Yksityisviestilläkään ei koskaan saa antaa puhelinnumeroaan tai osoitettaan. Ne eivät myöskään saa näkyä profiilissa tai niitä ei voi laittaa kommenttiin.

Avoin vai suljettu tili?

Suljetun tilin ainoa harmi on ollut se, ettei sillä voi osallistua yritysten kilpailuihin. Sen vuoksi tiliä ei kannata avata, vaan voi tehdä toisen, jota käyttää vain kisoihin osallistumiseen. Kahden tilin järjestelmä vaatii kuitenkin sen verran hallintaa ja huolellisuutta, etten suosittele sitä alakoululaisille. Yläkoululaisilla alkaa olla jo kaksi tiliä muutenkin: toinen äidin ja mummon silmille sopiville kuville, toinen vain kavereille.

Suljettu tili on turvallinen, koska kukaan vieras ei silloin näe kuvia. Jos kuitenkin olette tarkasti sopineet, millaisia kuvia voi jakaa, voi tili olla avoinkin. Silloin myös kaverit löytävät sen helpommin. Voi sopia esimerkiksi, että tilillä saa olla kuvia kasveista, luonnosta ja vaikka lemmikistä, mutta ei ihmisistä.

Tili myös aikuiselle

Jos lapsella on käytössään Instagram, sinullakin pitää olla, jotta voit seurata mitä lapsesi siellä tekee ja opit ymmärtämään sen viehätyksen ja vaarat syvällisemmin. Alakoululaistenkin kesken voi joku innostua jakamaan sopimatonta sisältöä, joten suosittelen vilkaisemaan säännöllisesti mitä lapsesi seuraamat tyypit siellä tekevät.

Mitä alakoululaiset siellä tekevät?

Jakavat kuvia lemmikkieläimistään, huulirasvoistaan, kauniista maisemista, kivannäköisistä kivistä, tapahtumista, ruuasta… ihan niinkuin aikuisetkin. He myös seuraavat idoliensa Insta-tilejä ja ihastelevat kavereidensa kuvia. He harjoittelevat käyttämään hashtagejä ja kirjoittamaan sopivan lyhyttä tekstiä. He myös oppivat olemaan ystävällisiä toisilleen, kun joku siinä opastaa. Hyvin pieni osa lasteni kavereista on koskaan kommentoinut kuviin Hyi! tai Ruma! ja nekin yleensä on selitetty nopeasti vitsiksi. Toiset käyttävät myös komentavat nopeasti huonosti käyttäytyvää ja siksi kommenttikentät täyttyvät lähinnä Ihana! Kiva! ja Magee! teksteistä ja sydämistä.

Alakoululaiset myös saattavat etsiä uusia seurattavia, tai mahdollisia sopivia tyttö- ja poikaystäviä. Kyllä, jopa 10-vuotiaat, joten varaudu keskustelemaan aiheesta. Seurata saa, mutta muu yhteydenpito muihin kuin tuttuihin on tuskin tarpeellista, tai jos on, niin yhdessä vanhemman kanssa. Jos joku tuntematon, lapsikin,  yrittää ottaa yhteyttä, pitää asiasta kertoa vanhemmille, koska kaikki eivät ole rehellisiä ja kivannäköisen tytön sijaan juttukaveri voikin olla aikuinen mies.

Jos joku jäi mietityttämään tai unohdin jotakin, vinkkaa kommenteissa!

Teinimuoti on nyt lompakon pelastus

 

Tänä keväänä ei tarvitse ostaa rikkaruohojen lailla kasvaville lapsille ollenkaan uusia housuja, koska vanhat ovat supertrendikkäät juurikin liian lyhyinä. Meillä mittaa on kutsuttu myös turkulaismittaisuudeksi, koska Turussa näkee erityisesti 90-luvulla nuoruuttaan viettäneillä miehillä liian lyhyinä lepattavia farkunlahkeita yhdistettynä purjehduskenkiin. Miksi suotta toisaalta hyvää tyyliä uusimaan, ja Aurajokihan voi tulvia yli äyräidensä koska tahansa.

Tämä on ilouutinen myös meille liian pitkäjalkaisille ihmisille. Nuorten kevätmuoti ilahduttaa ikihuolehtivaista äitiä myös muuten. Pidemmät takit suojaavat sateelta ja tuulelta ja ukin vanhat tennistossut pääsevät taas käyttöön.

 

Kaikki vaatteet ja kengät myy Caliroots. (mainoslinkki)

 

 

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi

Irlantilainen Cecelia Ahern on kirjailija, jonka kirjoihin olen tarttunut yleensä silloin, kun kaipaan lepoa ja rentoutumista. Osa on ollut aivan erinomaisia, osa aika keskinkertaisia, mutta tämä viime vuonna ilmestynyt Valintojen vuosi on kaikista huonoin. Ahernin nerokkuus loistaa poissaolollaan, mutta koska Ahern on taitava, ei tämäkään kirja ole huono. Ensimmäiseksi Aherniksi suosittelen kuitenkin jtakin muuta, vaikka klassikkoa PS. Rakastan sinua.

Päähenkilö Jasmine irtisanotaan työtään ja hän joutuu vuodeksi vapaalle, jotta kilpailijat eivät heti palkkaisi häntä. Työmyyrälle tilanne on painajainen, eikä naapurin alkoholisoitunut radiojuontaja yöllisine perheriitoineen helpota tilannetta.

Jasminen perhe yrittää auttaa häntä, kukin omalla tavallaan, mutta itsenäinen ja itsepäinen nainen ei apua tahdo. Hänen tehtävänsä on huolehtia kehitysvammaisesta pikkusiskosta, ei toisinpäin. Isä ja hänen uusi perheensä ei ymmärrä siskoksia, ainakaan Jasminen mielestä.

Työtilanne tuo Jasminen elämään myös uuden ihmisen.

Parasta kirjassa on sisko Heather, jonka rooli kannattelee notkahtelevaa juonta. Jasmine itse on niin epävakaa ja epäjohdonmukainen, että on lähinnä ärsyttävä.

Sopii kevyeksi lomalukemiseksi.

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi. Gummerus 2016.

 

Mut kaikki muutkin menee..!

Puhelimeen kilahti viesti:

-Voinko mennä kaverin kaa kauppakeskukseen?

 

 

11-vuotias on päässyt koulusta. Kauppakeskus on helpon julkismatkan päässä ja täynnä kaikkea kiinnostavaa. Sen ovat muutkin lapset ja nuoret erityisesti sateilla ja pakkasilla muistaneet, ja iltaisin nuoria parveilee joka puolella. Penkit ovat täynnä, jokaisessa hiljaisemmassa kulmassa istuu lattialla ryhmä, jopa lasten leikkipaikassa makaa muutama pipopää. Asiakkaat valittavat ja henkilökunta on voimaton.

Minäkin olisin viihtynyt teininä siellä; lämpimässä, sateelta suojassa, paljon tilaa ja katseltavaa ja kavereita. Ja mahdollisuus saada uusia kavereita, sellaisia jännittäviäkin, jotka uskaltavat varastella tai polttaa tupakkaa. Päihteitäkin on tarjolla, jos vaikka innostuisi kokeilemaan.

Tiedän. Olen piruja seinille maalaileva täti liian tiukka kukkahattu päässä. Silti teinin, eikä varsinkaan lapsen paikka ei ole hengailla kauppakeskuksessa. Siellä saa asioida vaikka kavereidenkin kanssa, mutta ilman syytä sinne ei saa mennä. Sori siitä.

Alakoululaiselle parempi hengailupaikka on edelleen oma koti tai urheilukenttä, leikkipuistokin käy tai koulun piha.

 

 

-Et saa.

-MUTTA KAIKKI MUUT SAA (kakka-emoji)

Vähän myöhemmin kotiin marssi tuohtunut lapsi kaveri mukanaan. Yläkerrasta alkoi kuulua kolinaa ja naurua. Kohta nälkä ajoi alas, ja kiukku oli unohtunut.

– Voisitko viedä meidät joskus tramppahallille?

-Voin.

Kauppakeskus-äiti 0-6. Toistaiseksi.

 

Praha aikuisille

 

Synkkä ja pimeä syksy tuntuu suomalaisena versiona uuvuttavan pitkältä ja lohduttomalta, mutta Prahan vanhassa kaupungissa sama pimeys ja sade tuntuu jotenkin kuuluvan maisemaan. Eikä joka paikkaan tunkeva kosteus ja viileys haittaa, jos kadunkulmissa tuoksuu tuore pulla eli trdelnik ja kuuma juoma. Tavallisen hotellin sijaan varasimme suloisen tunnelmallisen huoneiston ikivanhasta talosta aivan vanhan kaupungin keskustasta. Meillä oli pieni ja hieman matala holvikattoinen makuuhuone, pikkuruinen keittiö ja kylpyhuone. Black Star huoneistohotellissa on vain seitsemän huoneistoa, pienimmät näitä 40 neliöisiä. Talo on rakennettu joskus 1300-luvulla ja se sijaitsee pikkukadulla vain parinsadan metrin päässä Kaarlen sillalta.

 

 

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, joten kuljimme kaupungilla ja katselimme vanhan kaupungin turistilaumoja. Jos syksyn sateilla on kapeilla kaduilla tungosta, minkälainen tilanne on kesällä? Mihinkään ahtaimpaan paikkaan ei ollut tarve tunkea, joten ruuhka ei meitä häirinnyt. Aivan hotellimme lähellä oli Apple-museo, jonka kokoelma on yksityisen keräilijän. Juuri Jobs elokuvan katsoneena se oli ihan kiinnostava minustakin, eikä vain miehestä.

Nykyään on helppo vaeltaa vieraassa kaupungissa, kun kännykän kartalta voi tarkistaa sijaintinsa milloin tahansa. Näin löysimme vahingossa myös Alkemian museon, jossa kannattaa käydä. Museon kierrokselle otetaan vain muutama ihminen kerrallaan, koska kellari on ahdas ja pimeä. 1500-luvulta oleva alkemistin laboratorio on säilynyt juutalaiskorttelien tuhosta ja siellä salaoven takana on keitetty ikuisen nuoruuden eliksiiriä ja lemmenjuomia hallitsijan tuella ja kullan valmistuksen (tai yrityksen) ohella. Todella hieno ja kammottava paikka!

Toinen vahingossa löytynyt oli kommunismin museo, joka kertoo Tshekkoslovakian synkistä vuosista Neuvostoliiton vallan alla. Suosittelen Neuvostoliiton, mutta erityisesti Prahan kevään muistaville. Museoista hassuin oli kuitenkin Sex Machine Museum, jossa oli erotiikan vuosisatojen esineistöä prostituoitujen asuista mitä ihmeellisimpiin vempaimiin. Näyttelyn kiertää puolessa tunnissa, paitsi jos tahtoo jäädä katselemaan sata vuotta vanhoja eroottisia elokuvia.

Kaikki ruuhkaisimmilla turistialueilla olevat kahvilat ja ravintolat ovat aika kalliita (=lähes Suomen hinnoissa) mutta pari korttelia sivummalla on huomattavasti edullisempaa. Aivan paras ruoka- ja viinipaikka on pikkuinen Wine O’Clock Shop, johon pitää varata pöytä. Ruoka valmistuu silmiesi alla ja on taivaallista. Viinisuosituksissa otettiin huomioon sekä ruoka että ruokailijan toive. Ravintolassa voi syödä monta pientä ruokaa, jakaa toisen kanssa, tai vain napostella jotakin viinin seuraksi tilanteen mukaan.

Prahan monet ostoskeskukset tarjoavat shoppailijalle tekemistä. Tuliaiset lapsille löytyivät valtavasta Hamley’s lelukaupasta ja Nextiltä. Omaan laukkuuni hamstrasin tsekkiläistä korkealaatuista luonnonkosmetiikkaa, jota saa monista kaupoista. Tsekkiläiset puulelut ovat todella edullisia ja torikojuista saa matkamuistoja huomattavasti halvemmalla kuin keskustaja katujen monista matkamuistomyymälöistä, joista kannattaa käydä lähinnä tsekkiläistä designia ja kosmetiikkaa myyvässä Manufaktura -liikkeessä.

 

 
Booking.com – Parhaat tarjoukset